Rakkauskirje Shetlannille
Mary Jane Mucklestone ei koskaan unohda ensimmäistä kertaa, kun hän saapui Shetlantiin. Ensin ympärillä oli vain vettä silmänkantamattomiin, kunnes pikkuinen lentokone laskeutui lyhyelle kiitoradalle, jota reunustivat Atlantti ja Pohjanmeri.
”Meren näkee ympärillään viime hetkeen asti, ja samalla tajuaa, miten kaukana kaikesta Shetlanti on – olisi helpompi ohittaa saaret kuin löytää ne”, Mary Jane sanoo.
Gudrun Johnstonille taas jokainen paluu Shetlantiin tuo saman tyyneyden tunteen. Se syntyy avarasta maisemasta, joka näyttää jatkuvan loputtomiin.
”Otan syvän henkäyksen ilmaa, joka auttaa päästämään irti kaikesta. Tunnen voivani taas ajatella selkeästi.”
Mary Jane ja Gudrun ovat ystäviä ja neulesuunnittelijoita, joiden työhön Shetlannin saaret ja niiden käsityöperinteet – etenkin shetlantilainen pitsi ja Fair Islen saaren kirjoneuleet – ovat vaikuttaneet vahvasti. Tänä syksynä ilmestyy Laine Publishingin kustantamana heidän ensimmäinen yhteinen neulekirjansa Grand Shetland Adventure Knits, joka on eräänlainen rakkauskirje Shetlannille.
Mary Jane ja Gudrun löysivät Shetlannin kumpikin eri reittejä. Amerikkalaisen Mary Janen elämään kaukaiset saaret tulivat kirjoneuleiden kautta. Mary Janea on aina kiinnostanut neulomisen historia, ja vuosien saatossa hän tuli tunnetuksi fair isle -kirjoneuleistaan ja niihin liittyvistä kirjoistaan.
Gudrunin suhde Shetlantiin taas on henkilökohtainen. Hänen isänsä on kotoisin Shetlannista, ja hänen äitinsä Patricia Johnston oli neulesuunnittelija, joka 1970-luvulla perusti saarille The Shetland Trader -neuleyrityksen. Gudrun syntyi Shetlannissa, mutta kun hän oli viisi, perhe muutti Skotlantiin ja yhteys saariin katkesi.
Eläköidyttyään Gudrunin vanhemmat palasivat Shetlantiin, ja samoihin aikoihin Gudrun innostui neulomisesta. Hän asui pääasiassa Yhdysvalloissa amerikkalaisen puolisonsa kanssa, mutta vanhempiensa luona vieraillessaan hän paneutui shetlantilaisiin neuleperinteisiin.
”Neulomalla saatoin tutustua juuriini uudella tavalla.”
Tuulta, valoa ja värejä
Useimmat neulojat todennäköisesti tietävät shetlanninvillan ja fair isle -neulonnan, mutta kuinka moni osaa lopulta sijoittaa Shetlantia maailmankartalle?
Otetaan siis alkuun pieni maantieteen oppitunti. Shetlannin saariryhmä sijaitsee Ison-Britannian pohjoispuolella Färsaarten ja Norjan välissä. Matkaa Skotlantiin on noin 170 kilometriä, ja vaikka Shetlanti virallisesti on osa Skotlantia, se on hyvin omaleimainen paikka. Saaret kuuluivat aikanaan Norjalle, ja elämäntavassa, murteessa ja paikannimissä on paljon skandinaavisia vaikutteita.
Shetlannissa on reilut parikymmentätuhatta asukasta, joista pääkaupunki Lerwickissä asuu noin kolmannes. Saariryhmään kuuluu yksi suuri ja kymmeniä pieniä saaria, joista 16 on asuttuja. Yksi niistä on Fair Isle: pikkuruinen, noin 60 asukkaan paikka, joka sijaitsee syrjässä muista saarista.
Horisonttia muovaavat loivat, vehreät kukkulat, ja puita on vähän. Siksi saarilla tuulee lähes aina. Rantaviiva on rosoinen ja kallioinen, eikä meri ole koskaan kaukana.
”Ehkä suurimman vaikutuksen Shetlannissa tekee kuitenkin valo. Kesällä illat ovat pitkiä, ja jopa talvella, jolloin aurinko on matalalla eikä päivänvaloa ole paljon, valon laatu on hyvin kaunis”, Gudrun kuvailee.
Mary Janea kiehtoo shetlantilainen pärjäämisen mentaliteetti. Saarilla on vuosisatoja täytynyt hyödyntää niitä resursseja, joita käytössä on, ja saada ne toimimaan. Siksi myös neulomisessa on kehitetty tapoja, jotka tekevät ajan ja materiaalien käytöstä tehokasta. Fair isle -kirjoneulekuviotkin on järjestetty kekseliäästi: kuvioiden keskellä on usein yksittäinen rivi, jonka molemmin puolin kuviot peilautuvat, ja tuohon riviin on voitu hyödyntää pienimmätkin langanjämät ja yllättävät sävyt.
Neulomisen pitkät juuret
Historiallisesti neulominen on ollut shetlantilaisille tapa ansaita lisätuloja. Vuosisatojen ajan neulojat myivät tuotteitaan pohjoisen Euroopan maista tulleille kauppiaille ja kalastajille.
”Etenkin iäkkäiden neulojien kanssa jutellessaan huomaa yhä, että neulominen on pitkään ollut Shetlannissa jotain, jota on ollut pakko tehdä – ei sellaista, mitä tehtiin huvin vuoksi”, Gudrun miettii.
1840-luvulla erityisen tunnetuksi tuli shetlantilainen pitsi, jonka tunnetuimpiin ihailijoihin kuului kuningatar Viktoria. Fair isle -kirjoneuleet saivat myös kuninkaallista vetoapua 1920-luvulla, kun tuolloinen Walesin prinssi esiintyi muotokuvassaan fair isle -neuleessa ja käytti sellaista myös golfatessaan. 1960-luvulla fair isle -neuleita käyttivät Twiggyn ja Paul sekä Linda McCartneyn kaltaiset julkkikset.
Muotiteollisuudessa Shetlannin neuleperinteitä on välillä käytetty siekailematta hyväksi. Vaatemerkit ovat myyneet fair isle -sanalla neuleita, joilla ei ole mitään tekemistä Shetlannin ja fair isle -neulonnan kanssa.
1970-luvulla koko neulomisen taito oli Shetlannissa vaarassa. Kun Pohjanmerestä löydettiin öljyä, ihmisille oli tarjolla uusia, hyväpalkkaista töitä. Villasta ei saanut kunnon hintaa, neulealan yrityksiä suljettiin. Viime vuosikymmeninä neulomista ja shetlanninvillaa on kuitenkin alettu arvostaa uudella tavalla. Paikallisessa collegessa voi opiskella tekstiilialaa, uusi suunnittelijasukupolvi tekee shetlanninvillasta moderneja neuleita ja vuosittaisesta Shetland Wool Weekista on kasvanut valtava tapahtuma.
Perinteet säilyvät – ja kehittyvät
Shetlannin vaikutus neulemaailmaan on ollut huomattavasti saarten kokoa suurempi. Esimerkiksi fair islea käytetään usein yleisterminä kaikenlaisille kirjoneuleille. Virallisesti fair isle on kuitenkin yksi kirjoneulonnan laji, johon liittyy omat sääntönsä: perinteisissä fair isle -kuvioissa ei esimerkiksi koskaan käytetä enempää kuin kahta väriä yhdellä rivillä.
Sekä Mary Jane että Gudrun yhdistävät työssään shetlantilaisia perinteitä moderneihin neuletekniikoihin ja tulkitsevat niitä omalla tavallaan.
”On tärkeää, että perinteitä kunnioitetaan ja muistetaan, mikä niiden paikka on historiassa. Mutta samalla pitää olla valmis tutkimaan, mitä niille tehdään seuraavaksi. Siten perinteet pysyvät hengissä”, Gudrun miettii.
Mary Janea viehättää fair isle -neulonnassa etenkin värien vuorovaikutus. Hän rohkaisee neulojia suhtautumaan väreihin ennakkoluulottomasti ja käyttämään myös sellaisia sävyjä, jotka ovat itsestä rumia ja häiritseviä. Se lanka, joka omaan silmään tuo mieleen mummon sukkahousut, saattaakin toimia upeasti muiden joukossa.
”Rajoja täytyy venyttää, jotta saa lempivärinsä toimimaan parhaalla tavalla. Vähän kirkkaampaa yhteen suuntaan, neutraalimpaa toiseen”, Mary Jane neuvoo.
Gudrun on työssään ammentanut Shetlannin pitsiperinteestä, jossa häntä innoittavat etenkin niin sanotut hap-huivit. Niissäkin on pitsikuvioita, mutta ne ovat paksumpia ja käytännöllisempiä kuin ohuet pitsihuivit.
”Hap-huiveja on käytetty Shetlannissa ulkovaatteina, ja niitä on neulottu esimerkiksi vastasyntyneille vauvoille”, Gudrun kertoo.
Neuleita matkalle Shetlantiin
Mary Jane ja Gudrun tutustuivat toisiinsa viitisentoista vuotta sitten, ensin virtuaalisesti neuleblogiensa kautta, pari vuotta myöhemmin kasvotusten. Vuonna 2014 kaksikko alkoi järjestää neuleretriittejä Shetlantiin, sillä he halusivat tarjota muille mahdollisuuden tutustua heille rakkaisiin saariin. Niistä tuli niin suosittuja, ettei sama ihminen saanut osallistua matkalle kahdesti. Nyt retriittien järjestämisestä on luovuttu, mutta niiden inspiroimana on syntynyt jotakin muuta – kirja, joka on heidän ”joutsenlaulunsa” noille matkoille.
Grand Shetland Adventure Knits kokoaa yhteen aikaa, jota Mary Jane ja Gudrun ovat viettäneet Shetlannissa, ja se sisältää seitsemän neuleohjetta kummaltakin. Ne ovat sellaisia käytännöllisiä neuleita, joita he itse pakkaisivat mukaansa Shetlantiin: villasukat lieden ääressä kotoiluun, patikkaretkelle sopiva paita tai pipoja, jotka pitävät korvat lämpiminä ja tukan ojennuksessa tuulessa.
”Halusimme kirjallamme kunnioittaa Shetlantia ja sitä, miten aikamme siellä on vaikuttanut meihin suunnittelijoina. Kaikki kirjassa on saanut vaikutteita Shetlannista, sen perinteistä ja ihmisistä”, Gudrun kertoo.
Kirja esittelee myös kaksikolle rakkaita paikkoja ja sisältää pieniä tuokiokuvia heidän matkoiltaan. Mary Janen mukaan kantava ajatus – joka ei ole sidottu tiettyyn maailmankolkkaan – kuuluu näin: ”Tee oma seikkailusi!”
”Jokainen voi soveltaa tätä lähtökohtaa itselleen rakkaaseen paikkaan. Sellaiseen, jonne voi palata kerta toisensa jälkeen ja katsoa sitä aina uusin silmin. Tämä on meidän suuri Shetlanti-seikkailumme, mutta sinä voit kokea oman seikkailusi myös jossain muualla.”
Texti: Maija Kangasluoma
Kuvat: Sini Kramer
Lähteet: Shetland.org, Wikipedia.
Pidempi versio jutusta on julkaistu Laine 18 -numerossa.
Lue lisää:
Grand Shetland Adventure Knits
Tutustu Grand Shetland Adventure Knits -kirjan neuleisiin
