Anna Johanna yhdistää neuleissaan taidon ja leikkisyyden
Jyväskylästä kotoisin oleva Anna Johanna on yksi tämän hetken rakastetuimpia suomalaisia neulesuunnittelijoita. Hänen kirjoneuleensa ihastuttavat etenkin teknisellä taidokkuudellaan, mutta usein niiden leikkisät kuviot nostavat myös hymyn huulille. Anna Johannan uunituore kirja Onnensäikeitä osa II sisältää 17 kirjoneuleohjetta: villatakkeja, paitoja ja asusteita. Lue lisää sen inspiraatiosta ja Anna Johannan matkasta neulesuunnittelijaksi.
Uusi kirjasi on jatko-osa ensimmäiselle Onnensäikeitä-kirjallesi. Mikä näitä kahta yhdistää ja erottaa?
”Kirjoja yhdistää rakkaus kirjoneuleisiin ja luontoon. Valtaosa kummankin kirjan kuvioista on ammentanut inspiraatiota kasveista ja eläimistä. Ensimmäinen Onnensäikeitä-kirja oli hieman sekalaisempi kokoelma erilaisia kirjoneuleita, sillä olin juuri innostunut niiden sarjomisesta eli ohjeen muokkaamisesta eri kokoihin. Toisessa kirjassa taas taustalla on tarkempi ajatus, sillä halusin kokeilla erilaisia tapoja luoda kirjoneulemalleihin suurempia kuvioita pelkkien kapeiden mallikertojen sijasta. Se oli kiehtova haaste sarjomisenkin kannalta.”
Kirjan neuleisiin liittyy pieniä tarinoita, jotka peilaavat nuoruusmuistojasi vuosituhannen vaihteesta. Miksi halusit palata juuri tuohon aikaan?
”Päällimmäinen syy lienee ihan puhdas nostalgia. Kaiken teini-iän hormonimyllerryksen keskellä nuoruusvuodet olivat kuitenkin ehkä elämän huolettominta aikaa, ja siksi niitä tietyllä tapaa kaipaa aina. Niitä aikoja, kun iltaisin ei ollut läksyjen jälkeen mitään tärkeämpää tekemistä kuin pyöräillä ystävien kanssa rannalle tai odottaa telkkarista sitä TV-shopin kasarihittikokoelman mainosta!
Keski-iän kolkutellessa ovella alan myös olla siinä vaiheessa, etten muista eilistä kauppareissua mutta nuoruuden ja lapsuuden muistot ovat mielessä kirkkaina. Niiden muistojen arkinen turhanpäiväisyys myös omalla tavallaan päästää lukijat tutustumaan minuun paremmin.”
Olet koulutukseltasi tilastotieteilijä mutta nykyään päätoiminen neulesuunnittelija. Kerro lyhyesti, miten päädyit tähän?
”Olen oikeastaan jo lapsena haaveillut muotisuunnittelijan urasta, kun katsoin isäni kanssa muotimaailman ympärillä pyörivää Kauniit ja rohkeat -saippuasarjaa. Piirsin innoissani mekkojen kuvia ja suunnittelin muotinäytöksiä. Lukion jälkeen halusin kuitenkin kouluttautua alalle, jolla varmasti riittää töitä. Suurin osa töistä oli tarjolla pääkaupunkiseudulla, joten jäin Jyväskylän yliopistolle jatkamaan tohtorintutkintoon asti. Tutkimustyö oli antoisaa mutta myös stressaavaa, ja neulominen tuntui antavan minulle tilaa hengittää.
Aloin pitää omaa neuleblogia vuonna 2011 ja haaveilin jo silloin urasta neuleiden parissa. Lopulta löysin oman juttuni ohjeiden suunnittelusta, sillä nautin valtavasti sarjomisen matemaattisten pulmien ratkomisesta. Yliopistolla työt ovat aina muutaman vuoden pätkiä, ja lopulta 2019 joulukuussa päättyneen työsopimuksen jälkeen päätin ottaa rohkean loikan päätoimiseksi yrittäjäksi.”
Taustastasi on siis tainnut olla hyötyä neuleohjeiden matematiikan oppimisessa?
”Vaikka mallien suunnittelu vaatii totta kai luovuutta, minä miellän itseni aina enemmän tehokkaaksi insinöörihenkiseksi laskijaksi kuin luovaksi taiteilijaksi. Yliopistolla karttuneista matemaattisista ja ohjelmointitaidoista on valtavasti hyötyä neuleohjeiden tekemisessä. Monet sarjovat ohjeita yksi koko kerrallaan ja tarkistavat aina kaikkien mallikertojen ynnä muiden sopivuuden kussakin koossa. Minä sarjon neulemalleja koodaamalla ohjelmistooni yleisen ’reseptin’ siitä, miten ohje lasketaan missä tahansa koossa. Sitten ohjelmalle syötetään mittataulukko ja haluttu tiheys, jolloin se laskee kaikki koot kerralla.”
Monissa kirjasi neuleissa on myös leikkisyyttä ja huumoria. Onko se sinulle luonteenomaista?
”Olen niitä ihmisiä, jotka kasvavat isoksi, eivät aikuiseksi. Osaan toki käyttäytyä vakavissa tilanteissa mutta katson maailmaa yhä lapsen silmin, ja leikkisyys on erottamaton osa minua. Sanoin joskus vuosia sitten miehelleni, että ethän kuvittele minun yhtäkkiä aikuistuvan, jos saamme lapsia. En ollut väärässä…”
Kirjassasi käytetään pääasiassa käsittelemättömiä villalankoja. Miksi haluat suosia niitä?
”Yksinkertaisesti: rakastan villaa! Käsittelemätön villalanka tuoksuu ja tuntuu lampaalta. Siitä tuntee erilaisten lammasrotujen erot, ja siihen on ihana upottaa sormensa. Paitsi että käsittelemätön villa on huomattavasti superwash-käsiteltyjä lankoja ekologisempaa, se myös sopii paremmin kirjoneuleisiin. Kun lankaa ei päällystetä pesukonetta kestävällä muovipinnalla, villan suomut pysyvät auki, mikä auttaa saamaan kirjoneulepinnasta tasaisen. Kun valmiin neuleen kastelee, villan suomut ja kuidut aukeavat ja täyttävät samalla kaikki neuleen pienet koloset ja epätasaisuudet.”
Sinut tunnetaan etenkin taidokkaista kirjoneulekuvioistasi. Anna jokin käytännön vinkki kirjoneuleen neulomiseen!
”Tasaista kirjoneuletta saa aikaan lähinnä vain harjoittelemalla. Mutta käsialan tasaisuudessa auttaa kyllä huomattavasti langanohjaimen käyttäminen. Se pitää langat järjestyksessä, ja kun ne eivät mene solmuun keskenään, langat juoksevat neuleessa samaan tahtiin ja työn takana kulkevat langanjuoksut pysyvät oikean mittaisina. Isompien kuvioiden kohdalla täytyy myös sitoa langanjuoksuja ahkerasti – itse sidon ne aina viiden silmukan välein neulomalla yhden silmukan langan alta ja seuraavan langan päältä. Vaihtoehtoisesti voi käyttää tikapuutekniikkaa.”
Mikä olisi paras mahdollinen palaute, jonka voisit kirjastasi saada?
”Kaikkein parhaan palautteen voin oikeastaan saada vasta muutaman vuoden kuluttua. Ihaninta on nimittäin nähdä ja kuulla, että jokin mallini on ollut niin mieluisa, että sillä tehty neule on kulutettu ihan nuhjuiseksi.”
Millaisia haaveita sinulla vielä on neulomisen ja neulesuunnittelun suhteen?
”Päällimmäisin haaveeni on ihan vain se, että pystyisin jatkossakin tekemään tätä päätoimiseksi työkseni – yrittäjänä pärjääminen ei ole mitenkään itsestään selvää. Sisälläni asuu kuitenkin kaksi neulojaa: toinen tahtoo valloittaa maailman neulelavat ja toinen taas nyhjöttää omassa rauhassa sohvan nurkassa neulomassa. Voitaisiinko sopia, että maailman voi valloittaa sohvan nurkasta käsin?”
TEKSTI: MAIJA KANGASLUOMA
KUVAT: SINI KRAMER
Learn more: