Jenny Ansah: ”Itä-Helsingissä saa olla aito”
Tätä julkaisua ovat varmasti odottaneet kaikki urbaanista katutyylistä inspiroituneet neulojat – nimittäin Jenny Ansahin esikoiskirjaa Itä-Helsinki neuleina, joka vie lukijansa neulematkalle Itä-Helsingin monimuotoisiin kaupunginosiin! 15 urbaanin neuleen kokoelma ammentaa inspiraatiota kunkin alueen ominaispiirteistä, ja mukaan mahtuu sekä nopeasti valmistuvia asusteita että taidokkaita paitoja, liivejä ja neuletakkeja.
Jenny Ansah (@kotikotoni) on Itä-Helsingissä asuva afrosuomalainen neulesuunnittelija. Juttelimme Jennyn kanssa kirjan tarinasta, hänen suunnittelutyöstään – ja tietysti ihanasta Itä-Helsingistä!
Kerro tarinasi pähkinänkuoressa: miten sinusta tuli neuloja ja neulesuunnittelija?
”Mummi opetti minut neulomaan, kun olin pieni, ja olin tosi hyvä käsitöissä jo aloittaessani koulun. Ala-asteen nelosluokan jälkeen neulomiseen tuli kuitenkin tauko – into lopahti, kun käsityötunnilla piti tehdä paikkapeukalo, jonka silmukat lähtivätkin purkautumaan! Innostuin neulomisesta uudelleen yliopistossa opiskellessani: näin ihmisillä tosi hienoja neuleita ja katumuotityylejä, ja päätin opetella luomaan sellaisia itse.
Suunnittelijan urani käynnistyi Verso-ribbipiposta. Neuloin sen itselleni ja postasin siitä someen, ja ihmiset alkoivat kysellä ohjetta. Olin testineulonut jonkin verran muille neulesuunnittelijoille, joten tunsin jo osittain suunnitteluprosessia. Yritysten ja erehdysten kautta olen oppinut, mitä eri vaiheita suunnitteluprosessiin kuuluu – ja tässä sitä nyt ollaan!
Nykyään neulominen merkitsee minulle ennen kaikkea itseilmaisua ja tunteiden välittämistä silmukoiden ja tekstuurien kautta.”
Olet asunut suurimman osan elämästäsi Itä-Helsingissä, ja kirjasi neuleet ammentavat inspiraatiota muistoista, joita sinulla on idän eri kaupunginosista. Miltä noiden muistojen läpikäyminen tuntui?
”Totta kai kaikkien elämässä on sekä hyviä että huonoja muistoja, mutta ennen kaikkea ne herättivät ylpeyttä siitä, minkälaista elämää olen saanut elää Itä-Helsingissä. Ammensin neuleideni tekstuureihin paljon ideoita myös eri kaupunginosien luonnosta ja arkkitehtuurista: olen hyvin visuaalinen ihminen, ja muistan tarkasti esimerkiksi rakennusten pintoja tai värejä.”
Mediassa ja poliittisessa keskustelussa Itä-Helsinkiä käsitellään usein ongelmien kautta. Millainen on sinun Itä-Helsinkisi, ja miten se rikkoo noita stereotypioita?
”Minun Itä-Helsinkini on avoin, monimuotoinen ja monikulttuurinen ympäristö, jossa näkee elämän koko kirjon. Idässä on raffejakin puolia, mutta myös paljon yhteisöllisyyttä ja lämpöä. Itähelsinkiläiseen identiteettiin liittyy se, että on tervetullut juuri sellaisena kuin on. Täällä saa olla aito ihminen, ei mikään kiillotettu pinta. Idässä on myös paljon upeaa luontoa ja harrastusmahdollisuuksia.
Tapasin kirjan julkkareissa monia itähelsinkiläisiä, jotka olivat innoissaan siitä, että Itä-Helsingistä tuodaan esiin positiivisempaa ja monipuolisempaa kuvaa. Täällä on niin paljon kaikkea, mistä lehdet eivät kirjoita. Monesti esimerkiksi poliitikot saattavat puhua Itä-Helsingistä nälvivään sävyyn, vaikka eivät ole koskaan edes käyneet täällä. Minusta se kertoo aika paljon heistä ihmisinä.”
Kirjan kuvat otettiin 1960-luvulta peräisin olevalla Puhoksen ostarilla, joka tunnetaan etenkin eri ruokakulttuureja edustavista ravintoloistaan ja ruokakaupoistaan. Miksi juuri Puhos?
”Ajattelin ensin, että jokainen neule kuvattaisiin siinä kaupunginosassa, jonka mukaan se on nimetty, mutta se ei olisi ollut ajallisesti mahdollista. Minun täytyi siis miettiä jokin paikka, jossa kulminoituisi Itä-Helsingin rouheus mutta samalla sen lämpö ja yhteisöllisyys. Ja mikä sen parempi kohde kuin Puhoksen ostari, viereinen Stoan kulttuurikeskus ja kirjasto! Ne ovat kohtaamispaikkoja, jonne kokoontuu ihmisiä eri taustoista ja sosioekonomisista asemista, ja miljöö on ylipäänsä tosi mielenkiintoinen.”
Kirjasi neuleissa ihastuttavat etenkin kauniit ja koukuttavat neulepinnat. Miten oma tyylisi suunnittelijana on muuttunut vuosien aikana?
”Sanoisin, että tyylini on muuttunut herkemmästä ja luonnonläheisemmästä enemmän kohti katumuotia. Se vastaa enemmän myös sitä, miten itse pukeudun. Haluan, että käsin tehdyt neuleet näkyvät arkisessa käytössä ja että niitä voi yhdistellä rennosti.”
Miten kuvailisit suunnittelufilosofiaasi kolmella sanalla?
”Rento, yksityiskohtainen ja tarkoituksellinen.
Minulle on myös tärkeää, että neuleeni ovat koko-inklusiivisia – haluan, että kaikilla on mahdollisuus tehdä neuleitani ja tuntea olonsa hyväksi niissä. Usein neuleiden sarjomisessa ja vaateteollisuudessa ylipäänsä huomaa, että isoihin kokoihin vain lisätään pituutta ja leveyttä miettimättä vaatteen istuvuutta. Kuvitellaan, että pluskokoiset ihmiset haluavat pukeutua telttoihin, vaikka tosiasiassa hekin voivat haluta tuoda esiin omia muotojaan ja kurvikkuuttaan.
Yritän myös aina löytää ratkaisun, jossa sarjoessa neuleen designia ei tarvitsisi juurikaan muuttaa. Jos isoimpiin kokoihin esimerkiksi lisää ekstrapalmikoita tai -tekstuuria, se muuttaa ilmettä aika paljon. Itse pyrin siihen, että neule on kaikille samannäköinen.”
Onko neuleissasi joitakin tunnistettavia, toistuvia yksityiskohtia?
”Varmastikin tekstuuripinnat ja isompien sekä pienempien palmikoiden yhdistelmät. Myös nypyt ovat minun juttuni – tiedän että ne ovat välillä haastavia ja aikaavieviä, mutta minusta ne tuovat luonnetta ja kivan yksityiskohdan neuleisiin.”
Minkälaisille neulojille kirjan neuleet on suunnattu?
”Kirjasta löytyy sopivia neuleita niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin neulojille. Aloittelijalle suosittelisin esimerkiks Puotila-pipoa, joka on helppo 2 x 2 -ribbipipo, tai Rastila-paitaa, joka neulotaan paksummalla langalla ilman tekstuuria. Haastetta kaipaavalle neulojalle taas sopivat esimeriksi Itis-neulepaita ja Siilitie-slipoveri.
Puhos-neuletakki, joka löytyy kirjan kannestakin, tuntuu nousseen monien suosikiksi. Siinä näkee hienosti, miten pienellä asialla – yhdistämällä aina oikein -neuletta ja sileää neuletta – voi saada aikaan mielenkiintoisen pinnan. Itse olen juuri neulomassa Puhosta uudelleen koboltinsinisellä langalla: yksi neuleen inspiraatioista oli nimittäin Stoan aukiolla oleva koboltinsininen Stoa-veistos.”
Millaisia reaktioita tai tunteita toivot kirjan lukijoissa herättävän?
”Taiteesta aina sanotaan, että on hyvä, jois se herättää reaktioita, ja samaa toivon itsekin. Tärkein viesti, jonka tahdon kirjalla välittää, on se, että jokainen ihminen on arvokas ja jokaisen tarina on tärkeä. Toivon myös, että mahdollisimman moni löytäisi kirjasta huokuvan käsityön ilon.
Tämä projekti oli minulle hyvin henkilökohtainen. Olen aika yksityinen ihminen, mutta kirjassa avaan omaa elämääni enemmän kuin yleensä. Ajattelen, että kun uskallan olla oma itseni, löydän myös ihmisiä, jotka pystyvät samaistumaan tarinaani.”
Itä-Helsinki neuleina on esikoiskirjasi. Miltä tuntui nähdä valmis kirja ensimmäistä kertaa?
”Olen töissä lankakauppa Sunday Knitting Clubissa, ja sain kirjan ensimmäistä kertaa käsiini töissä ollessani. Olin pakkaamassa verkkokauppatilauksia, kun kirjakuormaa purkava kollegani huikkasi, että ‘Jenny, sun kirja on täällä!’. Oli tosi surrealistinen tunne saada valmis kirja käteensä: siinä sekoittuivat ilo, pelko ja jännitys. Että nyt tämä oikeasti on tässä, tämä melkein kaksivuotinen proggis!”
Millaisista teemoista tai paikoista haluaisit ammentaa neuleinspiraatiota tulevaisuudessa?
”Tykkään matkustaa, ja matkoillani olen myös tutustunut neulojiin ympäri maailmaa. Siksi jonkinlainen matkailuteemainen neulekirja olisi ihana tehdä. Lukioikäisenä asuin Japanin Sendaissa, ja pidän yhä yhteyttä 15 vuoden takaiseen isäntäperheeseeni. Noista muistoistakin olisi kiinnostava ammentaa.
Olen myös ruokahifistelijä ja rakastan laittaa ruokaa – ehkä inspiraatio voisi lähteä myös ruuasta ja eri ruokakulttuureista!”
Anna lopuksi vielä muutama turistivinkki Itä-Helsinkiin!
”Samalla kun menee käymään Vuosaaren huipulla ihailemassa maisemia, kannattaa tehdä retki Uutelan ulkoilualueen vieressä sijaitsevaan kahvila Kampelaan. Siellä on todella hyvä kalakeitto ja itse tehdyt pullat.
Yksi suosikkimestani on Marimekon tehtaanmyymälä Herttoniemessä. Siellä on kiva käydä inspiroitumassa väreistä, ja arkisin myymälän ravintolasta saa myös lounasta.
Metsäkävelylle suosittelen lapsuuden suosikkipaikkaani Kallahdenniemeä. Kesäisin Iso-Kallahden rannassa on avoinna myös ravintola Maininki, josta saa ihanaa ruokaa.
Ja ehdottomasti suosittelen myös kirjan kuvauspaikkaa Puhoksen ostaria jokaiselle, joka haluaa kokeilla eri ruokakulttuureja, syödä hyvin ja tutustua aivan upeisiin ihmisiin. Sinne kannattaa mennä pian, ennen kuin puolet rakennuksesta puretaan uuden asemakaavan tieltä. Omia suosikkejani Puhoksella ovat esimerkiksi Alanya Market ja muut ruokakaupat, joista käyn usein etsimässä mausteita ja kauden kasviksia, sekä kakkoskerroksen somalialainen ravintola.”
TEKSTI: MAIJA KANGASLUOMA
KUVAT: RIIKKA KANTINKOSKI
Lue lisää: