Justyna Lorkowska: ”Neulominen on yhteyttä, luovuutta ja lohtua”

Justyna Lorkowskan Seasons of Stitches ion kuin vuoden mittainen neulematka – ajaton ja monikäyttöinen kokoelma neuleita, joihin on tallennettu luonnon vaihtuvat tunnelmat, värit ja tekstuurit. Kirja sisältää 16 ohjetta: neuletakkeja, paitoja ja toppeja sekä huiveja ja muita asusteita.

Juttelimme Justynan kanssa hänen kirjastaan ja luovasta työstään!

Hei Justyna! Kerro hieman itsestäsi ja arjestasi.

”Olen Justyna Lorkowska, puolalainen neulesuunnittelija, ja asun pienessä kaupungissa Poznańin pohjoispuolella. Kotiamme ympäröivät metsät, jotka syksyisin pursuavat sieniä, ja kauniit järvet, joissa kesäisin uimme. Asumme vanhassa talossa, jossa on kukka- ja hedelmätarha, mistä on tullut yksi suurimmista iloistani ja harrastuksistani. Olen myös kolmen lapsen äiti: minulla on kaksi teiniä ja nuorempi tytär Cecylia, joka on inspiroinut toista yritystäni – pientä lankamerkkiä nimeltä Cecily Grove Yarns. Neulesuunnittelun lisäksi rakastankin myös värjätä lankoja käsin.”

Uusi neulekirjasi on juuri julkaistu, onnea! Miltä sinusta tuntuu?

”Olen innoissani ja kiitollinen – tämä on jännittävä ja onnellinen hetki. Seasons of Stitches on itse asiassa kolmas kirjani: noin kahdeksan vuotta sitten julkaisin omakustanteena kaksi teosta nimeltä Tabula Rasa. Neutrals ja Speckles. Mutta yhteistyö tunnetun kustantamon kanssa on aina ollut unelmani, ja siksi tämän kirjan näkeminen valmiina tuntuu erityiseltä ja palkitsevalta.”

Jokainen kirjan neule on saanut innoituksensa vuodenajoista. Kerro tästä lisää! Mitkä vuodenajat ovat sinulle mieluisimpia neulomisen ja suunnittelun kannalta?

”Seasons of Stitches on tapani kääntää vuoden rytmi neuleiksi – jokainen malli on saanut inspiraationsa jonkin vuodenajan olemuksesta, olipa kyseessä sitten kevyt ja leikkisä tekstuuri, napakka rakenne tai lämmin pehmeys. Jokainen neuleista on kuin päälle puettava tunne.

Rakastan neulomista ympäri vuoden, vaikka täytyy myöntää, että kesällä neulon vähiten – silloin on yksinkertaisesti liian kuuma! Jos neulon, teen yleensä huiveja: kevyitä ja ilmavia projekteja, jotka eivät tuntu painavilta sylissä. Syksy ja talvi taas ovat tuotteliainta aikaani. Silloin uppoudun villapaitoihin ja pipoihin – lämpimiin, lohdullisiin neuleisiin, jotka sopivat täydellisesti vuodenaikaan. Tuntuu aina luonnolliselta suunnitella neuleita näitä viileämpiä kuukausia varten, mutta rakastan myös vaihtelua ja sen tutkimista, mikä tekee kustakin vuodenajasta erityisen.”

Sinulla on takanasi pitkä ura neulesuunnittelijana. Miten tyylisi on muuttunut vuosien varrella?

”Luulen, että suunnittelutyylini on kehittynyt melko luonnollisesti. Alussa olin ihastunut nokkeliin rakenteisiin, jotka olivat tuolloin suosittuja, kuten istutettuihin ja saumattomasti neulottuihin hihoihin. Rakastin kokeilla mielenkiintoisia tekstuureja ja erikoisia siluetteja. Nykyään keskityn enemmän mukavuuteen ja helppouteen, vaikka yhdistän neuleisiini edelleen myös elementtejä, jotka innostivat minua urani alkuvaiheessa. Tuntuu siltä, että olen löytänyt tasapainon alkuperäisen uteliaisuuteni ja modernin käytettävyyden välillä.”

Kuinka vaalit luovuuttasi?

”Pidän luovuuttani yllä jo aivan prosessin alusta asti, kun värjään lankani itse. Tuntuu aina yhtä inspiroivalta muuttaa tavallinen valkoinen villa värikkäiksi vyyhdeiksi. Rentoudun myös neulomalla muiden suunnittelijoiden ohjeilla ja virkkaamalla vain huvin vuoksi, en koskaan työkseni. Viime aikoina olen löytänyt inspiraatiota ja rauhaa myös puutarhastani sekä palapelien kokoamisesta – oikeastaan kaikesta, mikä pitää mieleni luovana ja virkeänä mutta samalla antaa sille mahdollisuuden levätä ja latautua.”

Millaisia Puolan neuleperinteet ovat, ja miten ne ovat vaikuttaneet työhösi?

”Neulominen on ollut aina osa perhettäni. Äitini oppi taitonsa anopiltaan ja opetti minut neulomaan jo hyvin nuorena. Siskonikin neuloo, joten tämä taito kulkee meillä luonnollisena lankana sukupolvien läpi.

Puolassa ei ole yhtä laajalti tunnettuja neuleperinteitä kuin esimerkiksi Skandinaviassa tai Isossa-Britanniassa, mutta meillä on silti omia piirteitä, joita kannattaa mainita. Yksi niistä on itäeurooppalainen neulontatapa, jota joskus kutsutaan nimellä Eastern Uncrossed. Käytän itse tätä menetelmää, ja muunmaalaiset neulojat usein hämmästytyvät, kun he näkevät minun neulovan, sillä silmukat muodostuvat eri tavalla. Toinen perinne ovat taidokkaat virkatut pitsit, joissa esiintyy luonnosta lainattuja kuvioita, kuten auringonsäteitä ja kukkia. Niitä yhdistetään usein suuremmiksi kokonaisuuksiksi – melkein kuin puettavaksi taiteeksi. Ja kommunismin aikana, jolloin muoti oli vaatimatonta ja materiaalit niukkoja, ihmiset joutuivat usein neulomaan omat villapaitansa. Se kehitti luovuutta ja kekseliäisyyttä.

Kaikki nämä vaikutteet – perheen perinne, paikalliset tekniikat ja itse tekemisen tarpeellisuus – ovat muovanneet tapaani nähdä neulominen. Minulle se on sekä käytännöllistä käsityötä että itseilmaisun muoto.”

Mikä sinulle on neulomisen syvempi merkitys?

”Minulle neulominen on paljon enemmän kuin vain langasta tehtäviä lenkkejä – siihen kutoutuu koko elämäni. Harrastuksesta on kasvanut ammatti, enkä voisi kuvitella päiviäni ilman neulomista. Se on tapa luoda jotain kaunista ja käyttökelpoista vain kahdella puikolla ja lankakerällä, mikä tuntuu yhä taianomaiselta. Mutta neulomisen todellinen ydin on yhteisössä: neulojat ovat yksiä anteliaimmista, kannustavimmista ja luovimmista ihmisistä, joita olen tavannut. Minulle neulominen on siis yhteyttä, luovuutta ja lohtua, maustettuna ripauksella arkista lumoa.”

Mitä toivot neulojien saavan kirjastasi?

”Toivon, että ihmiset eivät ainoastaan neuloisi kirjan ohjeilla vaan myös käyttäisivät neuleitaan, rakastaisivat niitä ja antaisivat niiden tulla osaksi arkeaan. Paras palaute, jonka voisin koskaan saada, olisi kuulla, että nämä neuleet ovat pysyneet jonkun elämässä vuosien ajan – pidettyinä, rakastettuina ja ehkäpä omia pieniä omia tarinoitaan kantavina vaatteina.”

Mitä toivot tulevaisuudelta?

”Ensimmäinen haaveeni on yksinkertaisesti levätä hieman tämän kirjan luomismyrskyn jälkeen. Arkisemmalla puolella toivoisin vihdoin saavani valmiiksi kotimme sisustuksen uudistamisen ja kerääväni puutarhani karhunvatukat – mikään ei maistu yhtä makealta kuin itse kasvatetut marjat! Ja tauon jälkeen odotan palaavani uutta energiaa puhkuen, uusien neuleideoiden ja entistä kauniimpien lankavärien kanssa.”

Learn more:
Justyna Lorkowskan Seasons of Stitches