Neulo aivosi vahvemmiksi – näin käsitöillä voi kehittää kognitiivisia kykyjään

Päivi Kankarolle neulominen on enemmän kuin vain luova harrastus: se on ongelmanratkaisua. Lue, mitä aivoissamme tapahtuu, kun neulomme. 

Ulospäin neulominen näyttää aika yksinkertaiselta puuhalta. Eihän se vaadi muuta kuin lankaa ja puikot. Mutta itse neulomisen prosessi –  se, mitä tapahtuu neulojan pään sisällä –  onkin paljon monimutkaisempi asia. Neulominen aktivoi eri aivolohkoja, stimuloi yhteyksiä hermosolujen välillä ja kehittää näin kognitiivisia kykyjä, kuten oppimista, ongelmanratkaisua ja keskittymistä. Ja mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän aivot tällaisesta harjoittelusta hyötyvät.

Jokainen, joka on joskus päätellyt viimeisen silmukan neuletyöstä, tietää tunteen: miten palkitsevaa on luoda jotain kouriintuntuvaa ja käytännöllistä omin käsin. Minä pystyin ja osasin! Aloittelija lähtee liikkeelle jostakin helposta ja yksinkertaisesta ja kohtaa pieniä haasteita matkan varrella. Pikku hiljaa, taitojen karttuessa, myös projektit muuttuvat vaikeammiksi ja ratkottavat ongelmat monimutkaisemmiksi. Ja kun taidot kehittyvät, myös itsetunto kasvaa – samaa tahtia lankavaraston kanssa.

Olen työskennellyt vuosia käsityöalalla, ja omasta näkökulmastani neulominen on paljon enemmän kuin vain luova harrastus. Neulojat ovat ennen kaikkea ongelmanratkaisijoita. Missään muualla en ole törmännyt ihmisiin, jotka ovat yhtä taitavia setvimään eteensä tulevia pulmia. Käsitöiden tekeminen kehittääkin minäpystyvyyttä eli ihmisen käsitystä omista kyvyistään. Juuri minäpystyvyys on olennainen tekijä siinä, kuinka lähestymme haasteita ja selviydymme pettymyksistä. Neuletyön purkaminen ja uudelleen aloittaminen ei siis ole merkki epäonnistumisesta vaan sinnikkyydestä ja joustavuudesta.

Tällaisista selviytymiskeinoista on hyötyä kenelle tahansa, mutta neulomista on käytetty myös terapiamuotona, joka auttaa parantamaan itsetuntoa ja vähentämään ahdistusta. Eräs kiinnostava tutkimus vuodelta 2009 koski naisia, jotka olivat sairaalahoidossa anoreksian vuoksi. 74 prosenttia heistä kertoi sairauteen liittyvien pelkojen ja päähänpinttymien helpottaneen sen jälkeen, kun he alkoivat neuloa yli tunnin päivässä kolmen viikon ajan. Neulominen antoi heille ylpeyden, tyytyväisyyden ja aikaansaamisen tunteita. Se on aika huikea tulos – etenkin, kun ottaa huomioon, miten edullinen terapiamuoto on kyseessä.

Toisissa tutkimuksissa neulomisen havaittiin auttavan kivun lievityksessä. Tämä perustuu siihen, että keskittyminen käsityöprojektiin voi viedä huomion pois ikävistä tuntemuksista kehossa. Neulomisen rytminen, toistuva liike saattaa edesauttaa serotoniinin vapautumista, ja tämä hyvän olon hormoni taas voi toimia ikään kuin luonnon omana kipulääkkeenä. Tutkijat ovat myös havainneet, että aivot eivät pysty kunnolla keskittymään kahteen huomiota vaativaan asiaan samalla kertaa. Eli jos ihminen on riittävän uppoutunut käsityöprojektiinsa, hänen aivonsa eivät välttämättä ehdi tulkita kropan lähettämiä kipusignaaleja. 

Samoista syistä neulomisesta voi olla hyötyä myös riippuvuuksien hoidossa. Jokunen vuosi sitten luin lehdestä artikkelin rekkakuskista, joka pääsi tupakoinnista eroon tarttumalla puikkoihin. Kun pitkillä ajomatkoilla tuli luppoaikaa, hän piti kätensä kiireisinä ja mielensä keskittyneenä neulomalla. 

Olemme siis varmasti kaikki yhtä mieltä käsityöharrastuksen eduista. Mutta mitä aivoissa oikeastaan tapahtuu, kun ihminen neuloo?

Pitkään neurotieteessä uskottiin, että aivot ovat staattinen elin: kun ne ovat aikuisena kehittyneet valmiiksi, loppu on pelkkää alamäkeä ja kykyjä voi ainoastaan menettää. Tuore tutkimus on kuitenkin osoittanut, että aivot ovat oletettua joustavampi elin. Ne voivat sopeutua, kehittyä ja muovautua myös myöhemmällä iällä. Puhutaan neuroplastisuudesta, aivojen kyvystä muodostaa uusia yhteyksiä ja kytkentöjä.

Neulominen parantaa ihmisen motoriikkaa ja kognitiivisia taitoja aktivoimalla eri aivolohkoja. Neuloessasi käytät yhtä aikaa monia aivotoimintoja: suunnittelet toimintaasi, keskityt, käsittelet tunto- ja näköhavaintoja, harjoitat muistia ja tarkkuutta, ajoitat liikkeitäsi oikein. Tämä stimuloi yhteyksiä hermosolujen välillä.

Uusia hermoratoja muodostuu ja vahvistuu, kun ihminen opettelee uusia taitoja. Ja mitä enemmän ikää tulee, sitä aktiivisempina aivojaan kannattaisi pitää. Tutkimukset ovat osoittaneet, että neulominen ja muut samankaltaiset harrastukset voivat hidastaa kognitiivisten kykyjen heikkenemistä jopa 50 prosentilla. Erään tutkimuksen mukaan 50–65-vuotiailla, jotka olivat neuloneet nuorena ja jatkaneet harrastusta myöhemmällä iällä, oli muita pienempi riski sairastua dementiaan. Neulominen aktivoi muistia ja keskittymiskykyä, ominaisuuksia, joihin dementia erityisesti vaikuttaa.

Neulominen voi olla hyödyllistä myös kognitiivisista oireista kärsiville ihmisille. Juuri tätä tekstiä kirjoittaessani sain sähköpostia asiakkaaltani, joka kysyi neuvoja neuleprojektiinsa. Sivulauseessa hän mainitsi saaneensa aiemmin aivoverenvuodon ja kertoi neulomisen olleen olennainen osa hänen kuntoutumisprosessiaan.

Vaikka en ole ole neurotieteilijä enkä osaa selittää aivojen toiminnan hienoimpia yksityiskohtia, yksi asia on minulle selvä: miten tärkeää olisi tuoda käden taidot osaksi ihmisten arkea. Niiden hyödyt kun ovat kiistattomat. Neulominen tuskin tarjoaa ihmeparannusta dementiaan tai ratkaisee kaikkia ihmiskunnan ongelmia, mutta siitä on valtavasti apua ja iloa – onhan neulominen myös loistavaa ajanvietettä. Mitä jos siis lanseeraisimme yhdessä kansainvälisen “aivot kuntoon neulomalla” -kampanjan?  Neulojina olemme varmasti riittävän kekseliäitä siihenkin.
 

Texti: Päivi Kankaro
Kuvitus: Sanni Wessman
Juttu on julkaistu alun perin Laineen numerossa 11.