Neulojien piirissä – näin käsityöt vahvistavat yhteisöllisyyttä
Päivi Kankaro pohtii, kuinka käsityöt voivat auttaa solmimaan yhteyksiä toisiin ihmisiin sekä kasvokkain että verkossa.
Tavallisena arki-iltana New Yorkissa joukko kiireisiä, toisilleen tuntemattomia suurkaupungin asukkaita tapasi kokoontua yhteen. Pöydille oli katettu houkuttelevia ja värikkäitä käsityötarvikkeita. Lakimiehet, markkinointipäälliköt ja HR-johtajat ottivat hetkeksi tauon kiireisestä arjestaan ja irrottautuivat ympäröivästä maailmasta. He tarttuivat puikkoihin tai siveltimeen oppiakseen uuden taidon ja luodakseen jotain käsinkosketeltavaa. Osa toi mukanaan ystävän, mutta monet tulivat yksin ja päätyivät palaamaan uudelleen ja uudelleen.
Näiden tapahtumien takana oli CraftJam, luovia käsityöpajoja järjestävä yritys, jossa tuolloin työskentelin sisältöpäällikkönä. Työssäni sain illasta toiseen todistaa, millaisia innostuksen ja onnistumisen tunteita uuden taidon oppiminen sai aikaan. Mutta vaikka ihmisistä oli hauskaa testailla luovuuttaan ja sorminäppäryyttään – tai niiden puutetta – nopeasti kävi selväksi, että monille osallistujille vähintään yhtä tärkeää oli tapahtumien sosiaalisuus. Vaikka New Yorkin kaltaisessa suurkaupungissa elää valtavan väkijoukon keskellä, siellä helposti kokee silti vieraantuneisuuden tunteita. Leppoisissa käsityöpajoissa oli yllättävän helppoa tutustua ihmisiin.
Perinteisesti neulomisen on ajateltu olevan harrastus, joka kuuluu kodin piiriin. Puikkoihin tarttuminen on keino tasapainottaa arkea ja ottaa omaa aikaa. Monille neulominen on kuitenkin myös sosiaalista toimintaa, joka voi tuoda elämään merkityksellisiä ihmissuhteita, niin sähköisesti kuin kasvokkainkin. Lukuisissa harrastuksissa voi tavata kiinnostavia ihmisiä, mutta mikä tekee neulomisesta erityisen otollista vuorovaikutukselle?
Neulominen on yksilöllistä puuhaa, jota ryhmässä toimiminen voi vahvistaa. Linda Finlayn vuonna 1993 julkaistussa tutkimuksessa Groupwork in occupational therapy havaittiin, että neulominen luo turvallisen paikan kommunikaatiolle, sillä siinä ollaan rinnakkain mutta samalla ikään kuin omassa yksityisessä tilassa. Vaikka neuloja on yhdessä muiden kanssa, hän saa uppoutua omaan käsityöprojektiinsa ilman pakollista katsekontaktia. Tämä luo ilmapiirin, jossa voi puhua vapaasti ilman että tarvitsee tulkita toisten ilmeitä tai kehonkieltä. Tähän luultavasti perustui myös CraftJamin työpajojen viehätys. Se, että sai keskittyä käsillä olevaan projektiin, teki jutustelusta vieraiden kanssa helppoa – etenkin, kun kaikki kohtasivat samat haasteet ja onnistumiset.
Kanssakäyminen ihmisten kanssa, joilla on yhteiset kiinnostuksen kohteet, voi parantaa hyvinvointia huomattavasti ja vahvistaa merkityksellisyyden tunnetta elämässä. Muiden kokemusten kautta opimme myös itse, ja kannustavassa ryhmässä syntyy yhteisiä oivalluksia. Saan todistaa tätä päivittäin nykyisessä työssäni Myssyfarmilla, vastuullisessa designyrityksessä, jonka tuotteita neulovat eläkkeellä olevat naiset. Kutsumme näitä intohimoisia ja taitavia neulojia leikkisästi myssymummoiksi. Heille kuuluminen Myssyfarmin porukkaan on antanut vahvoja yhteenkuuluvuuden ja merkityksellisyyden tunteita – molemmat erityisen tärkeintä juuri ikäihmisille. Kuukausittaisissa neulontapiireissä solmitaan ystävyyksiä, vaihdetaan kuulumisia ja jaetaan neulomisvinkkejä. Sosiaalisuuden kaipuu tuo naiset yhteen siinä missä käsityötkin.
Tarve yhteyteen toisten kanssa on perustavanlaatuinen osa ihmisen psykologiaa, ja sen puuttumisella on vakavia henkisiä ja fyysisiä seurauksia. Yksinäisyys on maailmanlaajuinen terveysriski etenkin iäkkäille ihmisille, mutta enenevässä määrin myös nuorille. Ja koska koronapandemia on pakottanut meidät pitämään etäisyyttä toisiimme, vuorovaikutuksen merkitys on vain korostunut.
Mutta vaikka maailma onkin muuttunut kuluneen vuoden aikana, neulomisen sosiaalisuus ei ole kadonnut mihinkään. Kun kasvokkain tapaaminen ei ole ollut mahdollista, neulojat ovat sopeutuneet ja löytäneet uusia, sähköisiä tapoja luoda yhteisöllisyyttä. Perinteiset neulepiirit ja työpajat ovat siirtyneet Zoom-kokouksiksi, Google Hangoutseiksi ja Facebook Live -tapahtumiksi. Samalla pandemian luoma neulomisbuumi on todistanut käsitöiden terapeuttisen voiman, kun yhä useampi on löytänyt oikeiden ja nurjien silmukoiden rauhoittavaan rytmin. Neulomisesta on tullut meditatiivinen ja ahdistusta lieventävä tapa, joka saa ihmisen tuntemaan olonsa tyyneksi ja tuotteliaaksi.
Sosiaalinen media on osaltaan vahvistanut neulomisen suosiota. Käsitöistä saa kauniita kuvia, ja ohjeita neulomiseen löytää helposti netistä. Siksi perinteinen harrastus suorastaan kukoistaa Instagramissa ja muissa yhteisöpalveluissa, joissa ihmiset jakavat kuvia niin valmiista kuin keskeneräisistäkin töistään. Monille verkon neuleyhteisöt ovat keino ilmaista omaa luovuuttaan. Toisille ne voivat olla ainoa paikka, josta löytää ymmärrystä ja arvostusta harrastukselleen. Ja samalla kun neulominen on siirtynyt kodin piiristä julkisille areenoille, siitä on tullut myös kasvualusta aktivismille, esimerkiksi feministisille ja antikapitalistisille liikkeille. Neulojien piirissä on noussut myös tärkeitä keskusteluja rasismista, representaatiosta ja moninaisuudesta. Siksi käsitöiden avulla myös muutetaan vakiintuneita sosiaalisia rakenteita.
Neulomisessa on muitakin hyviä sosiaalisia puolia. Esimerkiksi itsetehtyjen lahjojen antaminen tai käsitöiden lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen on tapa ylläpitää ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. Tutkimukset osoittavat, että vapaaehtoistyö voi vähentää masennusoireita ja stressiä, lisätä hyvinvointia, vahvistaa myönteisiä tunteita ja luoda merkityksellisyyttä. Joidenkin tutkimusten mukaan se voi jopa parantaa kehon vastustustuskykyä. Kaiken kaikkiaan tutkimustulokset kertovat, että antaminen on ihmiselle luonnostaan palkitsevaa. Ja se taas kannustaa meitä neulomaan lisää.
Elämme yhä pirstaloituneemmassa maailmassa. Siksi luova harrastus, jossa pääsee osaksi samanhenkisten ihmisten joukkoa, on mainio tapa olla vuorovaikutuksessa, rikastuttaa elämää ja saada ystäviä. Neulomisessa erityistä on myös se, miten se ylittää sekä kielierot että maantieteelliset rajat ja yhdistää ihmisiä eri puolilta maailmaa. Neulominen ei ole sidottua aikaan eikä paikkaan, se ei vaadi paljon tarvikkeita, se mukautuu elämäntilanteisiimme ja mahdollistaa itseilmaisun. Ja se voi jopa tarjota meille yhteisön globaalin pandemian aikana.
Teksti Päivi Kankaro
Kuvitus Sanni Wessman
Juttu on julkaistu alun perin Laineen numerossa 12.