Lærke Bagger on jämälankojen kuningatar
Tanskalainen neulesuunnittelija Lærke Bagger ajattelee, että tärkeintä on hauskuus ja virheiden hyväksyminen – niin elämässä kuin käsitöissäkin. Hänen villit jämälankaneuleensa ovat siitä täydellinen esimerkki.
Lærke Baggerin perheen edellisilta on venähtänyt pitkäksi. Lærke, hänen poikaystävänsä ja heidän 5- ja 2-vuotiaat lapsensa ovat olleet ystäviensä kanssa poimimassa mustikoita. Puuha on ollut niin hauskaa, etteivät he ole malttaneet lopettaa ajoissa – ja jokainen vanhempi tietää, millaista on tulla liian myöhään kotiin kahden nälkäisen pikkulapsen kanssa.
”Olimme juuri saaneet lapset kylvetettyä ja antaneet heille vaniljajäätelöä ja mustikoita iltaruoaksi, kun huomasin, että poikani oli istunut mustikoiden päälle”, Lærke kertoo.
”Mutta putsasin hänet nenäliinoilla, ja lopulta selvisimme koko kylvetys-, syömis- ja nukkumaanmenorumbasta puolessa tunnissa. Jälkikäteen annoimme poikaystäväni kanssa toisillemme ylävitoset.”
Juuri tällainen on Lærke Bagger. 36-vuotias Kööpenhaminassa asuva neulesuunnittelija ja Instagram-persoona tunnetaan paitsi persoonallisesta tyylistään ja jämälankaneuleistaan, myös rennosta ja humoristisesta elämänasenteestaan.
Samaa ideologiaa välittää myös Lærken esikoiskirja Strik, joka ilmestyi tänä syksynä tanskalaisen Gyldendalin kustantamana. Sen vaaleanpunaisten, tekonahkaa muistuttavien kansien väliin on pakattu 15 neuleohjetta ja niiden lisäksi Lærken tarina neulojana. Toistaiseksi kirja on julkaistu vasta Lærken äidinkielellä tanskaksi, mutta suomenkielisen version on tarkoitus ilmestyä syksyllä 2022 WSOY:n kustantamana.
Kirjan kuvissa Lærke neuloo puistossa oluttölkki kädessään, syö sipsejä uimarannalla ja nukkuu pinnasänkyyn käpertyneenä taaperonsa vieressä. Kuvissa on ketsupilla kuorrutettuja noutoruokarasioita, sotkuisia työpöytiä ja likaisia lenkkareita – siis koko arkisen elämän kirjo.
Ja lisäksi tietysti neuleita. Värikkäitä, villejä ja hauskoja neuleita, joista tekijänsä kädenjäljen tunnistaa jo kaukaa.
Lærken työhuone on vain kymmenen minuutin matkan päässä kotoa. Sieltä löytyy hänen vuosikausia keräämänsä käsityökirjasto ja lankavarasto, joiden väreistä inspiraatio usein lähtee liikkeelle
Muoti kohtaa historian
Lærken tarina on myös tarina unelmiinsa uskomisesta. Ei nimittäin ollut aivan helppo vakuuttaa ympäristöään – tai aina itseäänkään – siitä, että neulomisesta voisi olla ammatiksi. Sitä Lærke kuitenkin kaikkein palavimmin halusi tehdä. Lähipiirissä kukaan ei työskennellyt luovalla alalla, ja hänen oli vaikea luottaa haaveisiinsa.
”Ajattelin, että minun on pakko hankkia työ, jota inhoan, jotta voin tulla kotiin ja harrastaa asioita, joita rakastan.”
Lærke kasvoi Aalborg-nimisessä pikkukaupungissa ja alkoi neuloa kahdeksanvuotiaana. Sen lisäksi hän harrasti kaikenlaisia käsitöitä. Alkuun Lærke oppi taitoja äidiltään, mutta myöhemmin hän opetti itse itseään kirjojen avulla. Lærken työhuoneella on yhä valtava kokoelma vanhoja käsityökirjoja, joita hän on ostanut antikvariaateista ja kirpputoreilta 15-vuotiaasta asti. Osa niistä on yli sata vuotta vanhoja, ja ne – nykymuodin ohella – ovat Lærkelle tärkein inspiraation lähde.
”Ne ovat parempia kuin mikään nykypäivän kirja, omani mukaan lukien! Otan nämä vanhat mallit ja tekniikat, sitten luen uusinta Vogueta ja yhdistän ne toisiinsa. Muoti kohtaa historian ja perinteen.”
Alun perin Lærke haaveili vaatesuunnittelijan ammatista, mutta hän inhosi ompelua. Vasta päädyttyään lukion jälkeen työharjoitteluun neulesuunnittelija Isabel Berglundille Lærke alkoi uskoa, että uran luominen neulomisesta olisi mahdollista, jos vain tarpeeksi tekisi töitä. Lærke pääsi opiskelemaan ja valmistui Tanskan kuninkaallisesta taideakatemiasta tekstiilisuunnittelijaksi.
”Tiesin, että valitsemani ura ei olisi helppo eikä sillä tulisi rikastumaan, mutta se ei ollut pointti – kunhan olisin onnellinen.”
Nykyään Lærken tulot tulevat ”kymmenestätuhannesta paikasta”, kuten hän itse sanoo. Lærkella on vakituinen työ Hjertegarn-lankamerkin luovana johtajana, minkä lisäksi hän muun muassa vetää työpajoja ja tekee freelance-suunnittelua.
Lærke halusi kirjansa ulkoasussa olevan jotain historiallista. Kannessa on goottilainen typografia, johon hänen lempivärinsä vaaleanpunainen tuo vahvaa feminiinisyyttä.
Taikaa ja kokeilua
Ihmisten mielikuvissa skandinaavinen pukeutumistyyli on usein varsin hillittyä ja minimalistista: linjakkaita mustia bleisereitä, valkoisia paitoja, beigejä housuja. Lærken värikäs ja leikkisä ilmaisu taas on kaikkea muuta.
Lærkelle on tärkeää, ettei hän ota suunnitteluaan liian vakavasti. Luovassa työssä häntä kiehtoo ”kaikki se taika ja kokeilu, joka tapahtuu alun ja lopun välissä”. Se, miten kerästä lankaa voi saada aikaiseksi valmiin tuotteen.
Suunnittelijana Lærke tunnetaan etenkin oivaltavista jämälankatekniikoistaan. Hän yhdistelee langanpätkistä raitoja, kirjoo niillä kuvioita ja punoo neuleisiinsa käytettyjä helmiä. Kierrätetyt materiaalit olivat olennainen osa Lærken työtapaa jo paljon ennen kuin ekologisuus nousi isoksi trendiksi, mutta alun perin kyse oli silkasta säästäväisyydestä.
Kööpenhamina on kallis kaupunki elää, ja tekstiilisuunnittelua puolestaan oli kallista opiskella, sillä opiskelijan täytyi ostaa materiaalinsa itse. Jos Lærke siis halusi käyttää töissään kalliita lankoja, kuten silkkiä ja kashmiria, ne oli maksettava omasta kukkarosta.
”Kun projekteistani jäi yli mitä tahansa – vaikka sitten viiden sentin langanpätkä – minä säästin sen. Se oli liian arvokas pois heitettäväksi. Ajattelin, että jos minulla on 20 viisisenttistä lankaa, niitä onkin yhteensä metri, ja siitä pystyy jo tekemään jotakin.”
Samalla Lærke kuitenkin huomasi pitävänsä siitä, miltä jämälangat näyttivät. Hän alkoi työskennellä niiden parissa tietoisemmin ja keräillä niitä. Monilla Lærken äidin ystävillä oli vanhoja lankoja, joita he eivät käyttäneet, ja Lærke haali niitä itselleen. Yhdessä vaiheessa hän lakkasi ostamasta uutta lankaa lähes kokonaan.
Kierrätyksen ideologiaa vahvisti entisestään se, kun julkisuuteen nousivat tekstiiliteollisuuden varjopuolet, kuten pikamuodin epäekologisuus ja vaatetehtaiden työntekijöiden huonot olot. Lærke ymmärsi työskentelevänsä yhdellä maailman arveluttavimmista aloista, ja hän halusi kantaa oman vastuunsa. Hänestä on nerokas ajatus, että hän voi kannustaa ihmisiä ostamaan käytettyä tai purkamaan vanhaa – ja että lisäksi myös vaatteen tuotanto tapahtuu eettisesti kuluttajan omissa käsissä.
”Minusta vaatteessa on myös enemmän sielua, kun sen neuloo materiaaleilla, joita joku on jo käyttänyt ja rakastanut.”
Vapauttavia kokemuksia
Omalla työllään Lærke toivoo inspiroivansa kanssaneulojia tutkimaan luovuuttaan. Hän haluaa tehdä ohjeita, jotka antavat raamit, joiden sisällä neuloja voi leikkiä eri väreillä ja materiaaleilla. Niin, että olo on tarpeeksi luottavainen, jotta ohjeesta voi halutessaan päästää irti ja alkaa luoda itse. Vapaampi neulomisen tyyli ulottuu myös siihen, että Lærken ohjeissa esimerkiksi lankoja ei ole pakko päätellä – hän itse yleensä vain solmii ne, jotta aikaa jää enemmän hauskoille asioille!
Irti päästäminen ja virheiden hyväksyminen kuuluvat Lærken maailmankuvaan laajemminkin. Hän haluaa rohkaista ihmisiä olemaan armollisia itselleen.
”Nykypäivänä on valtavasti paineita siitä, että pitäisi olla täydellinen vartalo, täydellinen ura, täydellinen perhe ja täydellinen koti. Oma kirjani kuvaa todellista elämää. Vaikka minulla olisi Pradan laukku – kalliit laukut ovat paheeni! – käytän myös ison osan ajasta t-paitaa, jossa on lapsen oksennusta tai muuta sotkua. Strik on kirja elämästä ja siitä, miten käsityöt uppoavat elämään.”
Lærke kertoo saaneensa palautetta kirjastaan niin 15- kuin 75-vuotiailtakin neulojilta. Heitä kaikkia yhdistää se, että he nauttivat väreistä ja rennommasta neulomisen tavasta. Mutta vielä enemmän kuin kiitoksia ohjeista, Lærkesta tuntuu hyvältä kuulla, että kirjan lukeminen on ollut vapauttava kokemus.
”Elämä voi olla niin tuskallista ja vakavaa, että mitä enemmän hauskuutta ja nautintoa voin siihen tuoda, sen parempi. Isäni kuoli kolme vuotta sitten keuhkosyöpään, ja se muutti maailmankuvani täysin. Aiemmin olin ollut stressaantunut ja huolissani urastani, aikuisen elämästä ja siitä, mitä muut minusta ajattelevat”, Lærke kertoo.
”Nyt ajattelen, että jokainen villapaita, jonka neulon, voi olla viimeiseni. Enkä halua viimeisen työni olevan beige villapaita. Siksi annan sille kaikkeni.”
Teksti: Maija Kangasluoma
Kuvat: Andreas Pless
Pidempi versio jutusta on julkaistu Laineen numerossa 13.