Loose Ends – Välittämistä puikoilla

Vauvanmyssyjä, tilkkupeittoja, vilttejä läheisille – mitä tapahtuu keskeneräisille käsitöille, jos ihminen menehtyy ennen kuin ehtii saada ne valmiiksi? Loose Ends on kansainväli­nen hyväntekeväisyysjärjestö, jonka vapaaehtoiset viimeis­televät puolivalmiit työt.

Sohvalla Katy Sharpen olohuoneessa, lasten kehystettyjen valokuvien alla, on Katyn äidin muutama vuosi sitten aloittama pehmeä viltti. Harmonisilla mustan, harmaan ja valkoisen sävyillä neulottu peite on niin suuri, että sen alle mahtuisi käpertymään vaikka koko perhe. Mutta vaikka viltin aloitti Katyn äiti Jenny lahjaksi tyttärelleen, sen viimeisteli täysin tuntematon ihminen – Jenny nimittäin menehtyi ennen kuin ehti saada työtään valmiiksi.

Katy, 35, on mediatoimiston johtaja, joka asuu perheensä kanssa Nottinghamin laitamilla Keski-Englannissa. Katyn äiti Jenny oli innokas leipoja ja käsityöharrastaja, mutta erityisesti tämä rakasti neulomista, jonka oli oppinut omalta äidiltään. ”Joka ilta äiti istui television ääressä neulomassa: nukkeja, vilttejä, villatakkeja – mitä vain hän keksi!” Katy muistelee.

Jenny oli saanut tyttärensä viltistä valmiiksi lähes kaksi kolmasosaa, kun hän laski puikot käsistään viimeisen kerran. Jennyllä diagnosoitiin aivokasvain kesällä 2019, ja hän menehtyi pian sen jälkeen, joulukuun alussa.

”Äitini neulomukset jäivät pitkäksi aikaa sikseen. Ne olivat vanhempieni talossa, pienessä käsityökorissa sohvan vieressä, ja mietin niitä usein”, kertoo Katy. Hän ei tuntenut olevansa valmis jatkamaan vilttiä itse, sekä tunnesyiden että tarvittavien taitojen vuoksi. ”Tiesin, etten tekisi hyvää jälkeä. Ja halusin viltistä tulevan hyvän – jotain sellaista, jota käyttäisin pitkään.”

Kaikki muuttui vuoden alussa, kun Katy kuuli järjestöstä nimeltä Loose Ends.

Pieniä rakkaudenosoituksia

Me käsityöharrastajat tiedämme, että jokainen erityinen projekti – oli kyseessä sitten nuttu tulevalle vauvalle, lämmin pipo kumppanille tai peitto aikuisen lapsen uuteen kotiin – on samalla rakkaudenosoitus. Sairauden tai kuoleman takia nuo rakkaudenosoitukset voivat kuitenkin joskus jäädä kesken, eikä kukaan oikein tiedä, mitä puoli­valmiin työn ja materiaalien kanssa pitäisi tehdä. Se voi herättää omaisissa myös surua ja syyllisyyttä. Tällaisia tilanteita ratkomaan perustettiin yhdysvaltalainen Loose Ends -järjestö: se yhdistää toisiinsa keskeneräisiä käsityöprojekteja ja ihmisiä, joilla on aikaa ja taitoa saattaa ne valmiiksi.

Katy kuuli järjestöstä tv-ohjelman kautta: ”Olin miettinyt, että voisin pyytää apua joltakulta neulojalta tai opetella itse, mutta en vain koskaan saanut tehtyä sitä. Kun sitten näin Loose Endsin televisiossa, päätin heti ottaa yhteyttä.”

Vain kuusi päivää myöhemmin järjestö yhdisti Katyn paikalliseen vapaaehtoiseen, 60-vuotiaaseen Kathryn Tuddenhamiin. Tämä on koulutukseltaan kirjanpitäjä ja asuu vain muutaman kilometrin päässä. Kathryn tuli käymään, ja Katy luovutti äitinsä neulekorin hänelle. Alle kuukauden kuluttua Kathryn palasi valmiin viltin kanssa.

Se oli tunteellinen päivä Katylle. ”Kathryn oli nähnyt valtavasti vaivaa auttaakseen minua, ihan pelkkää hyväsydämisyyttään. Hänelle se saattoi olla pieni ele, mutta minulle se oli jotain ihan huikeaa.”

Mistä kaikki alkoi

Loose Endsin taustalla on kaksi amerikkalaista naista, Jen Simonic ja Masey Kaplan. He ovat innokkaita käsityöharrastajia ja ystävyksiä, jotka ovat tunteneet toisensa yliopistoajoista asti. Jen ja Masey olivat silloin tällöin auttaneet ystäviään viimeistelemään käsitöitä, jotka olivat jääneet kesken näiden menehtyneiltä äideiltä. ”Tiesimme, kuinka hyvältä tuntui auttaa heitä käsittelemään suruaan näin”, kertoo Masey, 54. Hän asuu Mainen Falmouthissa, vajaan 5 000 kilometrin päässä Jenistä, 54, joka asuu Seattlessa. ”Ja siitä syntyi ajatus: olisi mielenkiintoista nähdä, haluaisivatko muutkin tehdä tällaista toisten hyväksi.”

Kaksi vuotta sitten Jen ja Masey olivat juuri auttamassa ystä­väänsä tämän äidin kesken jääneiden vilttien kanssa, kun ajoitus tuntui sopivalta. He loivat verkkosivuston loosends.org ja alkoivat julkaista kuvia projekteista sosiaalisessa mediassa. Loose Ends oli saanut alkunsa.

Tällä hetkellä suurin osa osallistujista on Yhdysvalloista, mutta vapaaehtoisia on jo 64 maassa. Yhteensä heitä on yli 27 000, ja ikähaarukka on 13–96. Vapaaehtoiset hallitsevat yli 31 erilaista käsityötaitoa – neulonnan ja virkkauksen lisäksi esimerkiksi kudontaa, matontekoa, pitsinnypläystä ja tilkkutöitä. Järjestö on auttanut viimeistelemään 1 200 projektia, ja saman verran on työn alla. Vapaaehtoisten yksityisessä Facebook-ryhmässä on 11 000 jäsentä, ja uusia liittyy viikoittain satoja.

Vapaaehtoisten ja potentiaalisten projektien suhdeluku on noin 12:1, mikä Maseyn mukaan toimii hyvin. ”Mitä enemmän ihmisiä liittyy mukaan, sitä parempi mahdollisuus meillä on löytää paikallinen vapaaehtoinen. Näin ihmiset voivat tavata toisensa kasvotusten, sillä käsitöiden postittaminen voi tuntua pelottavalta.” Se on ymmärrettävää – nämä kun eivät ole tavallisia lähetyksiä vaan paketteja täynnä rakkautta.

Valmis ei tarkoita täydellistä

Jen ja Masey ovat oppineet Loose Endsin kautta paljon sekä surusta että käsitöistä, ja jokainen uusi sähköposti merkitsee aikamoista tunteiden vuoristorataa. Heidän on kuitenkin täytynyt tottua myös ratkomaan tilanteita käytännönläheisesti.

”Usein kysyn keskeneräisen projektin omistajalta tai viimeistelijältä: ’Mikä saisi tämän tuntumaan sinusta valmiilta?’ Sillä valmis ei tarkoita samaa kuin täydellinen”, Jen selittää. Hän ottaa esimerkiksi koristeellisen, tulppaaneilla kuvioidun intarsiavillapaidan: ”Se suorastaan huusi 1980-lukua. Vaikka tilaaja halusi saada sen valmiiksi, hän ei ikinä olisi käyttänyt sitä sellaisenaan.” He pohtivat asiaa viimeistelijän kanssa, ja lopulta paidan takakappaleesta tehtiin keskiosa vauvan peittoon.

Aina projektit eivät myöskään suju ongelmitta. Joskus vapaaehtoinen voi joutua luopumaan projektista (”elämä tulee tielle,” sanoo Jen), tai yksi viltti joudutaankin pilkkomaan useaksi pienemmäksi, jolloin tarvitaan lisää käsipareja.

Järjestö saa tukea amerikkalaiselta käsityökauppaketju Joann’silta, joka lahjoittaa tarvittaessa lisämateriaaleja. Ketjun asiakkaat voivat myös pyöristää liikkeessä ostoksensa loppusumman ja lahjoittaa ylimääräiset sentit järjestölle. Loose Ends etsii uusiakin yhteistyökumppaneita, etenkin muista maista, kun sen toiminta muuttuu yhä kansainvälisemmäksi.

Vaikka kyseessä on voittoa tavoittelematon järjestö, toiminnan on oltava taloudellisesti kestävää. Hiljattain Loose Ends käynnistikin suuren varainkeruukampanjan palkatakseen lisää väkeä ja kehittääkseen teknologista puolta – etenkin jälkimmäinen on Maseyn mukaan olennaista. He haluavat tavoittaa ihmisiä, jotka eivät puhu englantia, joten sivuston kääntäminen useille eri kielille on tärkeää, samoin kuin algoritmien käyttäminen yhdistämään projekteja ja viimeistelijöitä.

Uusia perinteitä

Tällä hetkellä keskeneräisten projektien omistajat ja mahdolliset viimeistelijät rekisteröityvät Loose Ends -verkkosivustolla, ja tiimi yhdistää parit manuaalisesti sijainnin, taitojen ja saatavuuden perusteella. Valmiita projekteja esitellään järjestön lämminhenkisillä some­kanavilla: on sytostaattihoitojen aikana kirjailtuja ristipistoja, sukupolvi sitten aloitettuja vauvanvaatteita, joita nyt käyttää alkuperäisen vauvan lapsi, ja mattoja, joiden tekeminen loppui, kun nivelreuma vei voimat. Nyt ne kaikki ovat valmiita ja palanneet takaisin alkuperäisen tekijän läheisille. Haastavimpia projekteja ovat hyvin ohuella langalla virkatut, paloina tehtävät pitsipöytäliinat, joita saattaa virkata kerralla 4–5 vapaaehtoista.

Vapaaehtoisilla ja keskeneräisen käsityön omistajilla ei välttämättä ole keskenään mitään yhteistä poliittisesti tai sosiaalisesti: heitä yhdistää vain halu osallistua, sekä sopivat taidot ja tarve. ”Me kaikki koemme menetyksiä, me kaikki koemme surua – Loose Endsissä luomme yhteyksiä, joita ei ehkä muuten syntyisi”, Jen sanoo.

Hanke on alkanut myös elää oman elämänsä. Osallistujat ovat kehittäneet omia perinteitään, kuten tapoja merkitä, mihin alkuperäinen tekijä lopetti työnsä: pieni kirjailtu sydän, nurjalle puolelle lisätty silmukka tai värin­vaihdos. ”Se merkitsee tavallaan jonkin loppua – mutta myös alkua”, sanoo Masey. “Kohtaa, jossa tuntematon ihminen on tullut mukaan ja ilmaissut välittämistään toiselle tuntemattomalle.”

Enemmän kuin vain viltti

Katyn viltin viimeistellyt Kathryn liittyi Loose Endsiin tutustuttuaan järjestöön Facebookissa. ”Tiesin heti, että halusin olla tässä mukana,” hän sanoo. ”Olen aina rakastanut neulomista. En kuitenkaan tarvinnut enää lisää villapaitoja tai -takkeja itselleni, eikä minulla ole perhettä, jolle neuloa. Loose Ends antoi minulle mahdollisuuden tehdä käsitöitä ja auttaa samalla jotakuta toista.”

Kathryn työskenteli viltin parissa iltaisin television ääressä, aivan kuten Jennykin oli tehnyt. Hän paneutui jokaiseen silmukkaan huolella ja ajatuksella. ”Tämä oli jotain, mitä Katyn äiti oli halunnut tehdä hänelle, joten tiedostin projektin merkityksen”, Kathryn miettii. ”On hyvä pitää mielessä, että nämä käsityöt ovat peräisin ihmisiltä, jotka eivät ole enää keskuudessamme. Läheiselle kyseessä on enemmän kuin pelkkä viltti tai villapaita, joten siksi viimeistelijänkin täytyy tehdä parhaansa.”

Ja niin Kathryn tekikin. Kun Katy nostaa rakkaan vilttinsä valoa vasten, on mahdotonta sanoa, mihin ensim­mäinen neuloja lopetti ja mistä toinen aloitti. ”Tiedän suurin piirtein, mihin äiti ehkä jäi,” Katy sanoo. ”Mutta Kathryn teki aivan mielettömän hyvää työtä.”

Palkitsevaa auttamista

Jokaiselle, joka harkitsee vapaaehtoiseksi ryhtymistä, Kathrynilla on selkeä viesti: ”Tee se! Kun luovutin viltin Katylle ja lähdin hänen luotaan, tunsin valtavaa iloa siitä, että pystyin saattamaan valmiiksi jotain, mitä hänen äitinsä oli aloittanut. Oli todella palkitsevaa voida auttaa näin.”

Katy on samaa mieltä: ”En olisi saanut vilttiä valmiiksi muuten, mutta nyt se on niin erityinen, täynnä muistoja. Vaikka helposti voisi ajatella, että ’se on vain viltti’, niin ei se ole – tällä oli minulle suuri merkitys. Jos sinulla on vaadittavat taidot ja aikaa ryhtyä vapaaehtoiseksi, voit tehdä toiselle jotain todella ainutlaatuista.”

Nämä ihmisten väliset suhteet ovatkin se todellinen voima Loose Endsin takana, sanoo Jen. ”Langat ovat kivoja, käsityöt ovat kivoja – mutta ennen kaikkea ne ovat väline, joka yhdistää ihmisiä.” Vaikka joitakin miespuolisiakin käsityöläisiä on mukana, Jen kokee järjestönsä myös nostavan esiin naisten tekemää näkymätöntä työtä ja naisten tapaa näyttää rakkauttaan käsitöillä.

Jos haluat päästä mukaan Loose Endsin joukkoon, voit joko ilmoittaa mukaan läheisesi keskeneräisen käsi­työn tai rekisteröityä vapaaehtoiseksi viimeistelijäksi (muista kuitenkin, että sopivan parin löytäminen voi viedä aikaa). Loose Endsin sivuilta voi myös ladata esitteitä, joita voi levittää käsityöryhmissä, lankakaupoissa, kirjastoissa tai saattohoitokodeissa. Yksi vaihtoehto on myös lahjoittaa rahaa järjestölle.

Näin voit auttaa levittämään tietoa Loose Endsistä – rakkaiden ihmisten aloittamasta työstä, sitä jatkavista tuntemattomista hyväntekijöistä ja valmiista käsitöistä, jotka ovat täynnä lohtua ja muistoja.

Teksti: Amelia Hodsdon
Kuvat: Joanne Crawford

Tämä artikkeli on julkaistu Laine 23 -lehdessä.