PetiteKnit – tanskalaisen neulesuunnittelun supertähti
Tanskalainen Mette Wendelboe Okkels vaihtoi lääkärin uran neulesuunnittelijan ammattiin, ja nyt hänen PetiteKnit-brändinsä tunnetaan ympäri maailmaa.
Jos pitäisi mainita yksi viime vuosien suurimmista neuletrendeistä, se olisi epäilemättä tanskalaiset suunnittelijat: sellaiset nimet kuten Anne Ventzel, Lærke Bagger, Fiber Tales, Spektakelstrik, Aegyoknit... Mutta Tanskan neulekentän kirkkain tähti lienee silti Mette Wendelboe Okkels – tai PetiteKnit, kuten hänet tunnetaan.
35-vuotias suunnittelija asuu Århusissa miehensä ja viiden lapsensa kanssa. Hän on suunnitellut lukuisia jättisuosion saavuttaneita neuleohjeita, kuten No Frills Sweater, Oslo Hat ja Sophie Scarf. Metellä on omistautunut fanikunta ja yli miljoona Instagram-seuraajaa.
Meten mielestä tämän päivän tanskalaisia neulesuunnittelijoita yhdistää se, että heidän ohjeensa viehättävät paitsi neulojia, myös niitä, jotka haluavat käyttää neulemuotia.
”Tanskalaiset suunnittelijat liittävät yhteen muodin ja käsityön ja suunnittelevat usein neuleita, jotka näyttävät siltä, että niitä voisi löytää myös vaatekaupasta. Tämä ei tarkoita sitä, että kotitekoisen näköisessä neuleessa olisi mitään vikaa – mutta tietyt yksityiskohdat ja tekniikat voivat tehdä neuleesta viimeistellyn näköisen”, Mette pohtii.
”Mielestäni tanskalainen neuletraditio on vähemmän perinteistä kuin muissa maissa ja siksi vapaampaa.”
Tämä saattaa hankaloittaa sen määrittelemistä, millainen tarkalleen ottaen on ”tanskalainen villapaita” – mutta samalla se tekee tuosta villapaidasta myös houkuttelevamman suurelle yleisölle. Siksi PetiteKnit-ohje voi olla yhtä suosittu Etelä-Koreassa kuin Tanskassa.
LUOVA TUTKIJASIELU
Mette oli luova jo lapsena. Hänen isoäitinsä opetti hänet neulomaan, ja Mette myös ompeli, virkkasi ja piirsi. Lopulta neulominen osoittautui kuitenkin ilmaisutavaksi, joka tarjosi parhaan yhdistelmän kiehtovia tekniikoita ja täydellistä uppoutumista.
Meten vanhemmat tukivat häntä aina eivätkä juuri rajoittaneet hänen luovuuttaan.
”Molemmat vanhempani olivat yrittäjiä, ja kasvoin hyvin sosiaalisessa kodissa. Minusta tuntui, että sain itse päättää, miten haluan käyttää aikani”, Mette muistelee.
”Samankaltaisen lapsuuden yritän luoda omille lapsilleni. Haluan antaa heille luovaa vapautta samalla kun näytän, että ihminen voi tehdä itselleen ammatin jostakin sellaisesta, jota luultavasti tekisi vaikka ilmaiseksi.”
Luovasta lapsuudestaan huolimatta Mette päätyi opiskelemaan lääketiedettä. Mutta tuolloinkin hän neuloi usein luennoilla, koska hänen oli helpompi keskittyä puikot käsissään. Mette julkaisi ensimmäisen neuleohjeensa vuonna 2016, ja vähitellen neulesuunnittelu alkoi viedä yhä enemmän hänen aikaansa. Nykyään hän työskentelee päätoimisena suunnittelijana, jonka yritys tarjoaa toimeentulon seitsemälle työntekijälle.
Mette ajattelee, että hän hyödyntää edelleen monessa mielessä samaa ajattelutapaa kuin lääketieteen opinnoissaan. Hänelle neuleohjeen kirjoittaminen muistuttaa tieteellisen artikkelin laatimista.
”Tieteellisessä menetelmässä jokainen askel tulee selittää, jotta joku muu voisi toistaa saman. Tämä pakottaa viestimään eri vaiheista tehokkaasti niin että mitään olennaista ei jätetä pois eikä mitään tarpeetonta oteta mukaan. Neuleohjeeni noudattavat samoja periaatteita.”
KLASSISIA & MODERNEJA NEULEITA
Mette kuvailee kädenjälkeään klassiseksi ja hieman minimalistisiksi, mikä heijastelee skandinaavisen muodin estetiikkaa ylipäätään. Ideat neuleisiin voivat tulla mistä tahansa: väriyhdistelmästä, muodosta, tekniikasta – tai jopa kirppikseltä löytyneestä vauvan bodysta, joka toimi inspiraationa juuri työn alla olevalle ohjeelle.
Aikaisemmin Mette neuloi pääasiassa sileällä neuleella yhdellä värillä kerrallaan, mutta viime aikoina hän on alkanut sisällyttää ohjeisiinsa enemmän tekstuureja ja kirjoneuletta. Silti lopputuloksen tulee näyttää harmoniselta ja modernilta. Värit ja materiaalit ovat tärkeitä, ja niiden valintaan Mette voi käyttää paljonkin aikaa.
”Materiaalin tulee sopia projektiin: osa neuleista vaatii villan skarppiutta, toiset kashmirin pehmeyttä. Materiaalin vaihtaminen voi muuttaa kaiken. Tästä syystä minulla on myös suosikkilankamerkkejä, joita käytän useammin. Tiedän heidän lankansa ja kuinka ne käyttäytyvät, ja tunnen heidän arvomaailmansa.”
PetiteKnit-neuleet ovat sellaisia, jollaisia Mette käyttää itsekin. Hänestä tuntuisi vaikealta suunnitella millään muulla tavalla. Tämä on myös yleisin syy siihen, miksi jokin ohje saattaa päätyä hylättyjen pinoon.
”Vaikka toiset pitäisivät ohjeesta, harvoin haluan julkaista sitä, jos en käyttäisi neuletta itse.”
Suurinta onnistumisen iloa Mette saa itse käsityöstä ja siihen liittyvästä osaamisesta. Vaikka hänestä on aina mukava kuulla, että ihmiset pitävät hänen neuleidensa ulkonäöstä, parhaita ovat silti ne palautteet, joissa ihmiset ihailevat neuleiden teknistä toteutusta.
”Suunnitellessani ajattelen paljon käsitettä, jota kutsun nimellä ’flow’. Valmiin vaatteen ei tule vain näyttää hyvältä vaan myös tuntua luonnolliselta ja miellyttävältä neuloa. Olen ylpeä, jos neuloja saa ohjeestani tämän tunteen tai ihailee yksityiskohtaa, jota olen työstänyt.”
MIKÄ TUNTUU OIKEALTA
Meten on joskus edelleen vaikea ymmärtää, kuinka monet ihmiset ympäri maailmaa neulovat hänen ohjeillaan. Hän yrittää olla ajattelematta sitä liikaa, jottei kokisi suorituspaineita tai antaisi suosion vaikuttaa päätöksiinsä.
”Minusta olisi silti tullut suunnittelija, vaikka en olisi menestynyt näin hyvin. Olen kaikissa urani vaiheissa tehnyt sitä, mikä tuntuu oikealta, ilman suuria suunnitelmia. Pyöritän yhä yritystäni pääosin näin. Siten pysyn avoimena muutoksille ja voin keskittyä käsillä olevaan.”
Rajan vetäminen työn ja vapaa-ajan välille voi olla haastavaa, kun ammatti on myös harrastus, ja suurin osa Meten varsinaisesta neulomisesta ja luovasta ajattelusta tapahtuukin virka-ajan ulkopuolella. Mutta se ei ole ongelma – yksi asia, joka nimittäin ei ole muuttunut, on se, miten hän voi yhä rentoutua käsitöiden parissa.
”Ajattelen edelleen, että ’vihdoinkin!’, kun saan istua alas ja neuloa. En koskaan tylsisty neuloessani, enkä usko pääseväni sellaiseen pisteeseen, jossa olisin saanut neulomisesta irti kaiken eikä minulla olisi enää mitään opittavaa.”
Teksti: Maija Kangasluoma
Kuvat: Thomas Dohn
Juttu on julkaistu alun perin Laineen erikoisnumerossa Pohjolan neuleet.