Susan Crawford — Inspiroivia naisia & kaikuja menneestä
Susan Crawford on brittiläinen neulesuunnittelija, muotihistorioitsija ja kirjailija, jonka työtä inspiroivat etenkin tekstiilien kertomat tarinat ja neulomisen historia. Susanin kahdeksas kirja Echoes: 24 Modern Knits Inspired by Iconic Women on juuri ilmestynyt: se on upea ja monipuolinen teos, jonka neuleet edustavat erilaisia tyylejä ja tekniikoita. Susanilla on myös oma käsinvärjättyjen lankojen mallistonsa, jonka langat kehrätään brittiläisten lammasrotujan villasta.
Juttelimme Susanin kanssa hänen kirjastaan, työstään ja inspiraatiostaan!
Kaikkia kirjasi neuleita ovat inspiroineet naiset, jotka ovat vaikuttaneet omaan elämääsi jollain tavalla. Tämä antaa kirjalle erityisen, henkilökohtaisen sävyn. Mistä idea sai alkunsa?
Olen aina mielelläni työskennellyt tiettyjen teemojen ympärillä, ja mietin jatkuvasti ideoita, jotka voisivat toimia neulekokoelman lähtökohtina. Elämääni vaikuttaneet naiset olivat aihe, jota olin pyöritellyt jo tovin. Kirja sai oikeastaan alkunsa Virginia Woolfista ja hänen käyttämästään takista, joka innoitti minua suunnittelemaan sekä Virginia että Dalloway -ohjeet. Se taas sai minut pohtimaan, miksi käännyin juuri hänen puoleensa inspiraatiota etsiessäni.
Menetin hiljattain sekä äitini että anoppini, jotka molemmat olivat minulle valtavan tärkeitä. Kirjan idea alkoi kehittyä, kun mietin heidän vaikutustaan itseeni.
Mihin viittaa kirjan nimi Echoes eli ”kaiut”?
Aluksi kirjan nimi tuntui väistelevän minua. Kieleni päällä oli sana, josta en saanut kiinni: sana, joka kuvasi sitä, miten ideat väreilevät ajassa, miten inspiraation kerrokset kietoutuvat toisiinsa, miten menneiden tarinoiden langat punoutuvat yhteen – ja miten kaikki tämä synnyttää uusia ideoita. Sitten ymmärsin, että Echoes summasi kirjan tarinan vain kuudella kirjaimella. Nimi kuvastaa inspiroivien naisten kaikuja, jotka soivat elämässäni ja välittyvät neuleisiini. Toivon mukaan ne inspiroivat myös muita neulojia ja luovat yhä uusia kaikuja!
Onko sinulla omia suosikkeja kirjan neuleista?
Jokainen neule on minulle hyvin henkilökohtainen ja merkityksellinen. Mutta sitten on niitä, joita minun ei yksinkertaisesti tehnyt mieli riisua päältäni! Sellainen on esimerkiksi Dalloway: ihanan rento ja helppokäyttöinen villapaita, jossa on kaunis kirjoneulekaarroke.
Vita on villatakki, jollaisen olen aina halunnut omistaa – mukava, tyylikäs, huoleton ja kaunis. Rakastan myös Parallel Linesia, toista kirjan kahdesta sukkaohjeesta. Ne ovat sukat, joita tekee mieli käyttää päivittäin ja neuloa jokaisessa värissä. Ja sitten on tietenkin Gaskell. Se on täydellinen palmikkovillatakki, jossa on leveä huivikaulus ja mukavat taskut. Isoäidilläni oli samantapainen villatakki, jota hän käytti lähes päivittäin, ja olen aina haaveillut tekeväni itselleni samanlaisen.
Kirjan ohjeissa käytetään monipuolisesti erilaisia tekniikoita, kuten kirjoneuletta, pitsiä ja palmikoita. Osa ohjeista vaatii enemmän osaamista, mutta toiset sopivat myös aloittelevammille neulojille. Mitä ohjeita suosittelisit heille?
Halusin ehdottomasti luoda kirjan, josta löytyisi jokaiselle jotakin. Esimerkiksi Lauper-solmiohuivi ja Garnett-mekko sekä -liivi ovat mainioita pitsiprojekteja aloittelijalle. Lauperin kummassakin päässä on pieni pitsiosio, ja se on supernopea neuloa. Garnettissa taas pitsikuviota tehdään sileän neuleen välissä, jolloin neuloja voi keskittyä pitsin neulomiseeen eikä vaatteen muotoiluun.
Kirjassa on myös monta ohjetta, joissa voi opetella kirjoneuleen neulomista. Agatha-kämmekkäät ovat rakenteeltaan yksinkertaiset, ja niissä on toisteinen kirjoneulekuvio. Sayer-paitaa taas koristaa helppo, nostetuilla silmukoilla tehy kuvio, ja ohjeen avulla on helppo ottaa haltuun paidan neulominen ylhäältä alas.
Kaikki kirjan neuleet on tehty oman A Room of One’s Own -mallistosi käsinvärjätyillä langoilla, joita valmistat yhdessä tyttäresi Charlien kanssa. Miksi päädyit värjäämään lankaa?
Aloin värjätä lankaa käsin säännöllisesti vuonna 2018, koska en löytänyt kaipaamiani värivaihtoehtoja kaupallisilta valmistajilta tai silloisen oman mallistoni langoista. Sen valikoima oli kasvanut 12 väriin, mutta määrä oli silti suppea suunnittelun kannalta.
Pandemian aikana mieheni rakensi meille puisen ulkorakennuksen kukkulan kylkeen, ja siitä tuli A Room of My Ownin värjäysstudio – tämäkin nimi tulee Virginia Woolfilta, esseestä A Room Of One’s Own. Lisätilan ansiosta saatoimme ottaa haltuun koko villan viimeistelyprosessin. Charlie ja minä aloimme luoda väripalettia, jota inspiroi pientä tilaamme ympäröivä maalaismaisema. Ajan myötä lisäsimme valikoimaan yhä uusia sävyjä, mikä on antanut minulle täydellisen luovan vapauden suunnittelussani. Esimerkiksi Gertrude-liivi, jonka kirjoneuleessa hyödynnetään 11 eri väriä, on ollut mahdollista tehdä siksi, että käytettävissäni on niin laaja väripaletti.
Tärkeä elementti kirjassasi – melkein kuin yksi sen päähenkilöistä – ovat valokuvien huikeat maisemat. Ne otettiin Luoteis-Englannin Järviseudulla, jossa asut. Kerro meille vähän tästä alueesta ja mitä siinä rakastat!
Olen asunut suurimman osan elämästäni Luoteis-Englannissa, mutta tämä kaukaisin kolkka on se, joka on vienyt sydämeni. Sen karut maisemat kukkuloineen, laaksoineen ja monine järvineen, jatkuvasti muuttuvat sääolot ja henkeäsalpaava kauneus ovat minulle sielun ravintoa. Ei ole yllättävää, että monet taiteilijat, runoilijat ja kirjailijat ovat saaneet innoituksensa Cumbrian maaseudusta.
Samaan aikaan tämä on alue, jossa tehdään töitä – viehättävissä kylissä ja kaupungeissa toimii paljon pieniä maatiloja ja yrityksiä. Minusta tämä luonnon ja ammatinharjoittamisen yhdistelmä on erityisen kiehtova. Ja sitten ovat tietenkin vielä lampaat, jotka määrittävät vahvasti Järviseudun maisemaa – mutta silti samaan aikaan näkymä on villi ja kesytön. Täällä luonnon elementit määräävät mutta antavat meidän saada osamme sen kauneudesta.
Sinut tunnetaan vanhojen neuleohjeiden modernisoijana, ja mennyt ja nykypäivä sekoittuvat usein työssäsi. Mikä sinua kiinnostaa neulomisen historiassa?
Eniten minua kiehtovat neulomiseen liittyvät tarinat. Neulominen, samoin kuin neuleohjeet, tarjoavat oven menneeseen: ne kertovat kulttuurista, käsityötavoista, naisten asemasta yhteiskunnassa, sosiaalihistoriasta, muodin historiasta… Esimerkiksi 1940-luvun neuleohjeesta voi päätellä, onko se tehty sodan aikaan vai sen jälkeen yksinkertaisesti sen perusteella, onko malli kuvattu sisällä vai ulkona. Ohjelehtisten kansista taas voi oppia vaikkapa eri vuosikymmenten hiustyyleistä.
Neulomisen näkökulmasta historia auttaa ymmärtämään, kuinka neuleohjeiden kieli on kehittynyt ja miten kauan joitakin moderneina pitämiämme tekniikoita on oikeastaan käytetty. Olen esimerkiksi löytänyt 1920-luvun neuleohjeesta i-cord-reunuksia ja ylhäältä alas neulottuja, lyhennetyillä kerroksilla muotoiltuja hihoja. On uskomattoman kiehtovaa, mitä kaikkea voikaan löytää!
Echoes on kahdeksas kirjasi, ja sinulla on pitkä tausta suunnittelijana ja neulojana. Inspiroiko ja innostaako neulominen yhä sinua?
Ehdottomasti. Neulominen ja suunnittelu eivät ole vain työtäni; ne ovat osa sitä, mikä tekee minusta minut. Inspiraatio on kaikkialla ympärillämme, ja uuden luominen motivoi minua jatkuvasti. Neulominen ja kirjoittaminen ovat minulle tapoja purkaa luovuuttani, joten näiden kahden yhdistäminen kirjoiksi on aina tuntunut luontevalta.
Minulle kirjat ovat osa luovaa prosessia, eivät ainoastaan sen lopputulos – ne ovat vähän sama asia kuin jos esittelisi töitään näyttelyssä. Rakastan kirjan teeman miettimistä, sen tekovaiheita ja sitä, kun saan pitää valmista kirjaa käsissäni ja nähdä tekemieni työtuntien tuloksen.
En voi kuvitellakaan, etten neuloisi, suunnittelisi ja julkaisisi kirjoja – mitä ihmettä minä muuten tekisin?
Lue lisää: