Titityy – Suomen tunnetuin lankakauppa

Jyväskyläläisestä Titityystä on parissa vuosikymmenessä kasvanut neulojien rakastama lankaparatiisi. Sen johtoajatuksia ovat olleet yhteisöllisyyden vaaliminen ja neulekulttuurin uudistaminen. Mutta oikeastaan kaikki alkoi kestovaipoista.

Hiihtoloma on lankakauppa Titityyssä kiireistä aikaa. Silloin etelästä Lappiin matkustavat neulojat tekevät taktisia välipysähdyksiä Jyväskylässä. Täällä, vanhassa puutalomiljöössä kaupungin keskustassa, sijaitsee Suomen kenties tunnetuin lankakauppa. Tai ”lankaparatiisi”, kuten sitä yksi asiakkaista kuvailee.

Vuonna 2006 perustettu Titityy on käynyt läpi monenlaisia vaiheita ja kehittynyt neulemaailman mukana. Se, mikä liikkeessä on kuitenkin alusta asti ollut erityistä, on kansainvälisyys ja yhteisöllisyys – ja tietoinen halu uudistaa suomalaista neulekulttuuria. Titityy on ollut tuomassa pieneen pohjoiseen maahan trendikkäitä lankabrändejä ja ulkomaisia neuletähtiä amerikkalaisesta Stephen Westistä argentiinalaiseen Joji Locatelliin. Samalla liikkeen oheen on kasvanut monenlaisia tapahtumia, kuten jokakesäiset Jyväskylän neulefestarit, joilla on käynyt vieraita Yhdysvalloista ja Kanadasta asti.

”Ehkä olen ollut tietyllä tapaa avarakatseinen siinä, että tähtäimessä ei ole koskaan ollut vain Jyväskylä tai Suomi. Olen ollut tarpeeksi pöljä ja utelias ja uskaltanut kokeilla rohkeasti kaikkea”, Titityyn perustaja Tiina Huhtaniemi mietti. ”Maailmalla kiertäessäni olen nähnyt, että ’vau, tällaisia tyyppejä ja tapahtumia on, miksei meilläkin ole’ – ja ajatellut, että no, sitten ne pitää tehdä itse.”

Vaipoista bisnekseksi

Kaikki alkoi kestovaipoista. Kun lastentarhanopettajana työskennellyt Tiina Huhtaniemi oli perhevapaalla vuonna 2006, hän alkoi neuloa vauvojen villaisia vaippahousuja myyntiin. Koska sopivia lankoja ei Suomesta saanut, Tiina tilasi niitä ulkomailta. Pian muutkin kyselivät häneltä vaippalankoja. Tiina pani pystyyn verkkokaupan, jonka valikoima alkoi pikku hiljaa laajentua. Nimi Titityy oli ”sellainen puolivillainen heitto vaippahousubrändille”.

”Tarkoitus ei ollut tehdä tästä katu-uskottavaa bisnestä. Mutta ainakin nimi on hauska ja jää mieleen.”

Kivijalkamyymäläkin syntyi puolivahingossa, kun Tiina halusi saada lankavaraston pois kotinsa kellarista ja vuokrasi ensimmäisen liiketilan.

Yksitoista viime vuotta Titityy on toiminut Toivolan vanhalla pihalla: vanhojen puutalojen muodostamassa pihapiirissä, joka on nimetty paikan 1800- ja 1900-luvun taitteessa omistaneen seppä Herman Toivolan mukaan. Sepän pajan lisäksi täällä on toiminut myös synnytyssairaala, mutta nyt piha on idyllinen putiikkien, kahviloiden ja museoiden kokonaisuus.

Yksi osa Titityyn viehätyksestä onkin varmasti juuri paikka. Kristallikruunuineen, ruusutapetteineen, hirsiseinineen, pönttöuuneineen ja sokkeloisine huoneineen liike on kuin vanhan ajan mummola.

”Olisi ollut täysin eri asia lähteä pystyttämään lanka­kauppaa ostoskeskukseen. Tämä on sellainen arkipakokupla”, Tiina miettii.

”Täällä on ihana vain katsella ja fiilistellä. On liikkeitä, joissa tuntuu, että myyjä vain myy, mutta täällä ei tule oloa, että olisi aina pakko ostaa jotain. Minulle kivijalkaliike on tärkeä. Tilaan harvoin lankoja netistä, sillä haluan tuntea ne käsissäni ja nähdä sävyt luonnossa.

Apua ja yhteisöllisyyttä

Titityyn ovi käy, ja sisään astuu ensimmäistä pipoaan työstävä neuloja. Hän kyselee, mitä eroa on sukkapuikoilla ja pyöröpuikoilla neulomisessa.

”Niin että tältä tasolta lähdetään!” hän päivittelee. Myyjät neuvovat alkuun, ja asiakas poistuu sopivien puikkojen kanssa.

Asiakaspalvelu on asia, johon Titityyssä panostetaan. Myyjät ovat itse neulojia – jos on rauhallista, puikot heiluvat tiskin takana – ja heiltä saa neuvoja niin lankojen korvaamisessa kuin ohjeiden haasteissa. Kivijalkamyymälästä vastaava Piia Lehrbäck on ollut Titityyssä neljä vuotta. Pitkän linjan neulojalle inspiroivampaa työpaikkaa on vaikea keksiä: täällä saa hyödyntää omaa osaamistaan, ja kohtaamiset neulojien kanssa palkitsevat.

”Parasta on, kun asiakas tulee näyttämään valmista vaatetta, johon olemme yhdessä valinneet lankoja. Muistan myös erään neulojan, joka kysyi sähköpostissa, miten silmukkamerkkiä siirretään puikolla. Vuoden päästä sain viestin, jossa hän kertoi, että paita tuli valmiiksi.”

Sitä paitsi kokeneillakin neulojilla voi olla aukkoja esimerkiksi materiaalitietämyksessä: toivotaan vaikkapa hyvin pehmeää lankaa, joka ei nyppyynny (sellaista ei ole) tai yritetään korvata kevyt ja ilmava lanka raskaalla (jolloin neuleesta tulee erinäköinen). Joku voi kaivata myös pientä tuuppausta tarttuakseen uuteen. Tiina on kohdannut asiakkaita, jotka neulovat kymmeniä sukkapareja vuodessa, mutta ajatus paidasta tuntuu ylivoi­maiselta.

”Olen sanonut, että paita on helpompi ja teet sen samassa ajassa kuin 2–3 sukat. Että luota muhun ja tule kertomaan, jos olen väärässä. Enkä ole ollut!”

Titityyssä pyritään vaalimaan myös yhteisöllisyyttä. Viikottaisissa Instagram-liveissä myyjät jutustelevat langoista ja neulomisesta, ja ilmaisiin ja avoimiin neuleiltoihin kokoontuu yleensä noin parikymmentä ihmistä. Ajatuksena on luoda tila, jossa voi tutustua toisiin neulojiin, mikäli lähipiirissä ei sellaisia ole. Neulomisesta on helppo aloittaa keskustelu tuntemattomienkin kanssa, ja se yhdistää ihmisiä iästä ja taustasta riippumatta.

Neulomisen sosiaalinen puoli tuli tärkeäksi myös Mirjami Laajalalle, kun hän puolitoista vuotta sitten muutti Jyväskylään Pohjois-Pohjanmaalta.

”Minulla ei ollut kaupungissa omaa ystäväpiiriä, ja neuleillat olivat paikka, jossa kohdata ihmisiä. On ihana keskustella neulomisesta ja ratkoa ongelmia yhdessä.”

Suurin ponnistus Titityylle ovat vuosittaiset Jyväs­kylän neulefestarit, jotka viime kesänä kokosivat pihapiiriin neljän päivän aikana 9 500 kävijää. Ne eroavat monista vastaavista tapahtumista siinä, että pääsymaksua ei ole. Osin se on käytännön ratkaisu, osin tietoinen päätös pitää kynnys matalana. Lipputulojen puute toki rajaa tapahtuman kehittämistä – mutta toisaalta se, että kursseja ja oheistoimintaa ei ole liikaa, jättää tilaa kohtaamisille.

”Edelleen olennaisinta on se, että ihmiset pääsevät tapaamaan toisiaan”, Tiina sanoo.