Aleks Byrd ja isoäidin käsityöaarteet
Jotkut neulekirjat kantavat mukanaan aivan erityistä tarinaa – ja tämä on ehdottomasti yksi niistä! Aleks Byrdin Kindred Knits – Patterns from My Estonian Family Archives on kokoelma neulemalleja, joita ovat inspiroineet Aleksin virolaisen isoäidin Hiljan vanhat muistikirjat sekä muutamat suvussa säästyneet käsityöt. Ohjeet ovat kekseliäitä ja moderneja mutta samalla ammentavat perinteestä: ne ovat kunnianosoitus menneille sukupolville ja yhteiselle rakkaudelle käsitöitä kohtaan.
Aleks on kuvittaja ja neulesuunnittelija, jonka juuret ovat Virossa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Hänen esikoisteoksensa Neuleita Virosta ilmestyi vuonna 2022. Aleksin toisen neulekirjan Kindred Knitsin tarina sai alkunsa, kun hän siivosi isotätinsä Maretin asuntoa Tallinnassa ja löysi lukuisia muistikirjoja, jotka olivat täynnä käsitöihin liittyviä piirustuksia ja lehtileikkeitä. Aleksin isoäiti Hilja oli kerännyt niitä ennen kuin hän lähti Virosta toisen maailmansodan kynnyksellä ja asettui lopulta asumaan Kanadaan. Muistikirjoista tuli Aleksin suunnittelun lähtökohta.
Puhuimme Aleksin kanssa hänen kirjastaan ja kiehtovasta tarinasta sen takana!
Aleks, kuvaile hetkeä, jolloin löysit isoäitisi vanhat muistikirjat!
”Muistikirjat olivat piilossa sekalaisessa kirjapinossa erään vaatekaapin perällä. Kun äitini otti ne esiin, hän tunnisti isoäitini käsialan – yhden vihkon kanteen oli kirjoitettu ’Hilja’. Avasimme kirjat ja selasimme niiden sivuja. Se oli todella taianomainen hetki. Tuntui kuin olisimme löytäneet piilotetun aarteen.”
Tiesitkö heti haluavasi suunnitella jotain muistikirjojen pohjalta?
”Inspiraatio iski heti, kun aloin selata kirjoja. Olisin halunnut heittää kaiken muun syrjään ja alkaa luonnostella ja neuloa mallitilkkuja sen sijaan, että olisin jatkanut asunnon siivousta. Niin moni mallineule ja kuvio suorastaan huusi päästä kokeiltavaksi.
Aloitin suunnitteluprosessin tekemällä moodboardin niistä vihkojen kuvista, jotka herättivät erityisesti kiinnostukseni. Näin sain inspiraatiolleni raamit. Sen jälkeen aloin piirrellä luonnoksia ja kaavioita, sillä tykkään suunnitella asioita paperilla. Tiesin heti, että haluan mukaan virolaista Roosimine-kirjontatekniikkaa, koska rakastan sitä, sekä pitsiä, joka puolestaan oli Hiljan suosikki.”
Mikä muistikirjoissa inspiroi eniten, ja mikä yllätti sinut?
”Muistikirjat ovat olleet eräänlainen ikkuna isoäitini rakkaaseen neulomisharrastukseen. Hän sai aivohalvauksen eikä pystynyt enää neulomaan silloin, kun minä hänet tunsin, joten kirjat ovat antaneet minulle mahdollisuuden tutustua tähän puoleen hänestä. Tiesin jo etukäteen, että pitsiä olisi kirjoissa paljon, sillä kuulin kasvaessani äidiltäni paljon tarinoita Hiljan intohimosta pitsineuleisiin. Hän pystyi neulomaan pitsiä lähes ulkomuistista tai paperilapulle raapustetun muistiinpanon avulla.
Se, mitä en osannut odottaa, oli vihkojen löytyminen ylipäätään. Ne olivat selviytyneet toisesta maailmansodasta sekä useista muutoista isoisoäitini ja isotätini mukana. Yllätyin myös siitä, miten paljon niissä oli erilaisia pintaneuleita – osa niistä näyttäisi täysin ajankohtaiselta vielä tänäkin päivänä. Se on hieno muistutus siitä, kuinka ajatonta hyvä suunnittelu voi olla.”
Kuvailet isoäitiäsi kirjasi ”äänettömäksi yhteistyökumppaniksi”. Kerro vähän Hiljasta! Mikä teitä kahta yhdistää?
”Hilja oli valtavan lahjakas. Hän oli taitava kokki ja pystyi valmistamaan ruoat jopa tuhannen hengen tapahtumiin lyhyellä varoitusajalla. Hän kirjoitti myös reseptejä, joita julkaistiin kansainvälisessä virolaisessa julkaisussa. Lisäksi hän piti kotonaan Torontossa kokkauskursseja. On hauska ajatella, että minä puolestani vedän nyt neuletyöpajoja — opettaminen siis yhdistää meitä.
Hiljalla ja minulla on samanlainen intohimo käsillä tekemiseen, vaikka en usko, että ruuanlaittotaitoni koskaan yltävät hänen tasolleen! Rakastan kyllä valmistaa hänen respetillään sitruunamoussea, jota kutsutaan nimellä ‘lemon fluff’. Meitä yhdistää myös kiinnostus kieliin: molemmat puhumme viroa, ranskaa ja saksaa. Hilja kävi Virossa saksalaista ja ranskalaista koulua, ja minä olen opiskellut molempia erinäisissä kielikouluissa.”
Miltä tuntuu nyt, kun kirja on valmis?
”Olen valtavan innoissani. Nautin kovasti jo Neuleita Virosta -kirjan tekemisestä ja olin iloinen, että sain jälleen työskennellä Laineen kanssa. Rakastan kirjojen tekemistä, sillä se yhdistää kaksi urapolkuani: olen koulutukseltani kuvittaja, joka opiskeli kirjojen tekemistä yliopistossa, ja nykyään työskentelen myös neulesuunnittelijana.
Tämä kirja tuntuu erityisen tärkeältä, sillä se kutsuu lukijat mukaan perheeni käsityötarinaan. Isoäitini julkaisi ruokaohjeita mutta ei koskaan neuleohjeita – siksi tuntuu kuin hän saisi tämän kirjan kautta kokea myös sen.”
Onko kirjassa jokin malli, joka on sinulle erityisen merkityksellinen?
”Rändaja – väripalkeista koostuva kukkakuvioinen kirjoneulevillatakki – oli ensimmäinen malli, jonka todella halusin suunnitella. Se sai inspiraationsa muistikirjaan liimatusta kuvasta, jossa oli samankaltainen neulepaita. Palasin kuvan pariin kerta toisensa jälkeen selatessani kirjoja. Vanhan mallin päivittäminen oli hauska haaste, joka avasi silmäni uusille tavoille lähestyä kirjoneuletta.”
Kasvoit Yhdysvalloissa, mutta virolaiset juuresi vaikuttavat olevan sinulle hyvin tärkeät. Miten äitisi piti huolta siitä, että perheen historia pysyi elossa?
”Virolaisuus tarkoittaa minulle kuulumista pieneen, erityiseen ihmisryhmään. Onneksi äitini piti huolen siitä, että tiesin olevani virolainen, vaikka kasvoin Yhdysvalloissa. Hän vei minut toisinaan Viron suurlähetystön lastenryhmään, ja minulla oli virolaisia lastenhoitajia, jotka puhuivat kieltä kotona. Olin aina myös virolaisen taiteen ja kirjojen ympäröimä. Viro on kieli, johon yhdistän lapsuuden hellittelynimet – siksikin se tuntuu minulle erityisen läheiseltä.”
Virolla on pieneksi maaksi hyvin rikas neuleperinne. Sinut tunnetaan siitä, että olet modernisoinut vanhoja virolaisia neuletekniikoita ja vienyt niitä laajemman yleisön tietoisuuteen. Mikä on oma suosikkisi näistä tekniikoista?
”Tämä on aina vaikea kysymys, sillä suosikkini vaihtuu päivittäin ja sitä mukaa, kun opin uusia tekniikoita. Mutta sanoisin, että kaikkien aikojen suosikkini on roosimine eli eräänlainen kirjontatekniikka. Se oli ensimmäinen selkeästi virolainen tekniikka, jota käytin — ja se on vain niin koukuttava.”
Olet juuri muuttamassa Tallinnaan isotätisi vanhaan asuntoon. Miltä se tuntuu?
”Olen innoissani muutosta, sillä olen jo pitkään kulkenut edestakaisin eri maiden välillä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun asun Virossa kuukauden jaksoja pysyvämmin. On hienoa päästä osallistumaan virolaisen käsityöyhteisön toimintaan säännöllisesti. Toivottavasti voin järjestää Virossa myös tapahtumia, joihin voin kutsua muita neulojia – näin he pääsevät neulomaan kanssani käyttämieni tekniikoiden kotimaassa.
Tallinna on aina tuntunut toiselta kodilta, jo ennen kuin asuin täällä. On ihanaa olla paikassa, jossa kuulen viroa puhuttavan laajasti ja jossa saan syödä kaikkia niitä lohturuokia, joita olen lapsuudesta asti kaivannut.”
Anna kolme vinkkiä Tallinnaan!
”Rakastan jakaa Tallinna-suosituksia! Minulla on puhelimessani niistä jatkuvasti päivittyvä lista, tässä kolme poimintaa siitä.
Ensinnäkin, jos haluat tutkia käsityöliikkeitä Vanhassakaupungissa, ykkössuosikkini on Eesti Käsitöö Pikk-kadulla. Liikkeen takaosassa on vaihtuvia virolaisten tekijöiden näyttelyitä, joita kannattaa käydä katsomassa.
Jos tekee mieli suolaista tai makeaa (tai molempia!), suosittelen kodikasta Nikolay Bar-Buffee -kahvilaa. Se sijaitsee hieman ostosalueen ulkopuolella ja on tunnettu koristeellisista täytetyistä piiraistaan, joissa on laaja valikoima makeita ja suolaisia täytteitä.
Virolaiset rakastavat kirjoja – minä mukaan lukien! Tallinnassa on paljon hyviä kirjakauppoja, joissa on sekä uusia että vanhoja kirjoja. Pidän erityisesti antikvariaateista, sillä niistä voi löytää todellisia aarteita, kuten vanhoja käsityökirjoja. Yksi suosikeistani on Raamatukoi Harju-kadulla Vanhassakaupungissa. Toinen hyvä kirjakauppa, jossa on myös loistava kahvila, on Rahva Raamat Viron Kansallisoopperan vieressä.”
Mihin suuntaan haluat viedä suunnittelutyötäsi seuraavaksi?
”Olen aina ollut niin sanottu ’tekniikkaneuloja’. Mallineuleet ja tekniikat ohjaavat pitkälti sitä, miten luon neuleeni, ja tykkään suunnitella niihin myös harkitusti sijoitettuja yksityiskohtia ja kuvioita.
Kindred Knits -kirjan tekeminen on muuttanut ajatteluani pitsin ja kirjoneuleen suunnittelusta, mikä on todella innostavaa. Näen ehdottomasti tulevaisuudessa lisää pitsiä, kirjoneuletta ja tietenkin roosimine-malleja. Haluan myös leikitellä enemmän erilaisten lankojen yhdistelmillä samassa ohjeessa niin, että ne tuovat tekniikoihin lisää syvyyttä. Myös isoäitini muistikirjoista löytyy edelleen runsaasti inspiraatiomateriaalia!”
Lisätietoa:
Aleks Byrd: Kindred Knits
Aleks Byrd: Neuleita virosta
Joko tiedät, mitä on roosimine ja vikkel?