Judit Gummlich tuo villakirjonnan tähän päivään
On olemassa hetki, jolloin Judit Gummlichista kaikki tuntuu täydelliseltä. Se tapahtuu noin tunnin tai puolentoista kuluttua siitä, kun hän on aloittanut villakirjontatyöpajansa vetämisen. Judit on neuvonut osallistujille kirjonnan tekniikoita, ja nyt neulat ja langat on otettu esille. Hetken on ihan hiljaista, kun jokainen uppoutuu omaan projektiinsa. Sitten joku sanoo ”vau, tykkään tästä” tai ”tämä on helpompaa kuin luulin”.
”Sillä hetkellä heidän itsetuntonsa alkaa kasvaa ja luovuutensa herätä: se on kuin kipinä, joka leimahtaa liekkiin. Minulle se tunne on taianomainen.”
Saksalainen Judit Gummlich (@ku.ni.ber.ta) on monipuolinen käsityöläinen, joka tunnetaan etenkin perinteisen villakirjonnan uudistajana. Lisäksi hän on ompelija, neuloja, langanvärjääjä, mehiläistenhoitaja – ja nyt myös uunituore käsityökirjailija.
Tänä syksynä ilmestyy Laine Publishingin kustantamana Juditin esikoisteos Embroidery on Knits, joka johdattaa lukijat modernin villakirjonnan tekniikoihin. Samalla se pakkaa kansien väliin Juditin luovan maailman, jossa villapaidan miehustalla lentelee kirjottu sudenkorento, klassista muhkupipoa koristavat räiskyvät kukkaset ja lapasten selkämyksellä kiemurtelee koristeellisia kasveja.
Inspiraatiota käsitöihinsä Judit saa niin luonnosta, taiteesta kuin omasta puutarhastaan. Hän asuu Hampurin lähistöllä Pohjois-Saksassa, jossa työskentelee teatterin puvustamossa. Luovuus ja kädentaidot kulkevatkin punaisena lankana läpi Juditin arjen – eikä se suinkaan ole tapahtunut sattumalta.
Kotoileva vaihtoehtoperhe
Aina puuhailemassa jotakin. Sellaisia olivat melkein kaikki naiset Juditin suvussa: he leipoivat, hapattivat, neuloivat, korjasivat vaatteita, keittivät hilloa... Kaikenlaista kotoilua, mikä nykyään on trendikästä mutta mikä Juditin lapsuudessa teki heistä sen hiukan erikoisen vaihtoehtoperheen. Yksi pienen tytön läheisimmistä ihmisistä oli kotitalousopettajan koulutuksen saanut isoäiti, joka ammattinsakin vuoksi hallitsi monenlaiset käden taidot.
”Kukaan ei varsinaisesti opettanut minua, mutta opin sukuni naisia seuraamalla ja tekemällä. Meillä se oli yksinkertaisesti normaali tapa toimia”, Judit kertoo.
Vasta parikymppisenä Judit oppi toden teolla arvostamaaan kotoa saamaansa esimerkkiä. Hän päätyi opiskelemaan ensin ompelijaksi, sitten teatteri- ja kirjallisuustiedettä yliopistoon. Opiskeluaikana hän teki töitä myös haute couture -studioissa.
Kaikki tämä tarjosi täydellisen yhdistelmän käytäntöä ja teoriaa, jota Judit nyt hyödyntää työssään yhdessä Saksan suurimpiin kuuluvista teattereista. Vapaapäivät hän käyttää omiin käsityöprojekteihinsa ja työpajoihinsa.
”Käsityöt ovat olleet minulle tapa jatkaa perheeni perinteitä.”
Judit kuvailee elävänsä ”yksinkertaista elämää lähellä luontoa”. Hän asuu maalla Elbe-joen varressa aviomiehensä, mehiläistensä ja kahden kissansa kanssa. Pikkuruinen, puutarhan ympäröimä talo kuului aikanaan Juditin miehen isoisovanhemmille, ja nyt se on täynnä kirjoja, kasveja ja lankaa.
”Minulle tärkeitä arvoja ovat tiedostavuus ja kunnioitus, sekä luontoa että toisia ihmisiä kohtaan. Kulutan ja verkostoidun mielelläni paikallisella tasolla ja annan takaisin yhteisölleni.”
Erityisesti käsitöissä Juditille on tärkeää arvostaa ja ymmärtää käyttämiään materiaaleja, niiden alkuperää ja vaikutusta ympäristöön. Hän haluaa tehdä harrastuksesta kaikille saavutettavan ja korostaa työssään sitä, ettei käsitöiden tekeminen vaadi aina kalliita välineitä ja materiaaleja. Niitä voi ostaa käytettynä, lainata tai vaikkapa vaihtaa ystävien kanssa.
”Käsityöt voivat joskus tuntua etuoikeutetulta ja vähän pelottavaltakin harrastukselta. Minun tavoitteeni on toivottaa kaikki tekijät tervetulleiksi, tukea ja rohkaista heitä. Taitojaan ja aikaansa pitää arvostaa ja jakaa niitä muille.”
Judit tutustui villakirjontaan noin kymmenen vuotta sitten, kun hänen veljentyttönsä oli juuri syntymässä. Judit halusi neuloa lahjan vauvalle ja lisätä neulomiinsa vaatteisiin jotakin persoonallista sekä lapsen silmää miellyttävää. Judit oli ihastunut Dottie Angel -nimisen bloggaajan villakirjontaan, josta tämä käytti nimitystä ”woolly tattoo” eli villatatuointi.
Yritysten ja erehdysten kautta Judit löysi pikkuhiljaa oman villakirjontatyylinsä ja tekniikat, joita hän nyt opettaa työpajoissaan ja kirjassaan.
”Siitä asti olen ollut koukussa.”
Kirjomalla viimeinen silaus
Neulottuun pintaan tehty villakirjonta on perinteinen käsityötekniikka, jollaista on käytetty esimerkiksi kansallispuvuissa ympäri maailman. Juditin tyyli on kuitenkin erilainen, päivitetty tulkinta tekstiiliperinteestä. Se on iloista ja luovaa, joskus liioittelevaa ja villiäkin.
Judit ottaa paljon vaikutteita luonnosta, kukista ja hyönteisistä mutta käyttää myös yksinkertaisia graafisia kuvioita. Hän myös perehtyy mielellään pukeutumisen historiaan ja käsityöperinteisiin. Juditin kirjontatyylistä tekevät omaleimaisen kontrastit ja odottamattomat värien ja materiaalien yhdistelmät.
”Saatan vaikkapa sekoittaa silkkiä rustiikkiseen villaan. Perinteiseen kirjontaan verrattuna pistoni ovat isompia, vapaampia ja ekspressiivisempiä.”
Juditia viehättää se, miten villakirjonta voi antaa käsin neulotulle vaatteelle viimeisen, henkilökohtaisen silauksen. Hän vertaa kirjontaa koruihin: niillä voi samalla tavalla ilmaista luonnettaan tai tunnetilojaan.
”Kirjonta on myös hyvä keino tuunata vanhoja vaatteita.”
Judit toivoo oman kirjontakirjansa olevan kuin aarrearkku, jonka pariin lukija voi palata uudelleen ja uudelleen. Kirja sisältää kaiken Juditille vuosien aikana kertyneen ammattitaidon ja työpajojen antaman kokemuksen, ja sen tutoriaalit johdattavat villakirjonnan tekniikoihin.
Judit itse on aina kaivannut kirjontakirjoihin yksityiskohtaisempia ohjeita ja selityksiä, ja siksi hän tahtoo tehdä omasta kirjastaan mahdollisimman kattavan oppaan. Judit on toivonut näkevänsä kirjoissa myös kuvia työn nurjasta puolesta, joten pari sellaistakin on luvassa.
”Tavoitteeni on johdattaa lukijat kädestä pitäen villakirjonnan erilaisiin mahdollisuuksiin. Saada heidät tuntemaan olonsa niin itsevarmoiksi, että he uskaltavat löytää oman tyylinsä ja alkaa luoda ja suunnitella itse.”
Teksti: Maija Kangasluoma
Kuvat: Simone Hawlisch
Pidempi versio jutusta on julkaistu Laineen numerossa 12.
Lue lisää:
Embroidery on Knits -kirja
Tutustu Embroidery on Knits -kirjan projekteihin
Viisi vinkkiä kirjontaan