Meiju Kallion Letillä on täynnä tunteita ja taitoa
Meiju Kallio on kansainvälisesti menestynyt suomalainen neulesuunnittelija, joka tunnetaan taidokkaista, huolellisesti viimeistellyistä neuleistaan. Hänen uutuuskirjansa Letillä – Modernit palmikko- ja pitsineuleet sisältää 20 ohjetta, joissa hyödynnetään erilaisia kiehtovia mallineuleita. Meiju asuu Helsingissä kolmen poikansa kanssa.
Jututimme Meijua hänen työstään, kirjastaan ja siitä, miten neulominen auttoi häntä elämänmuutosten keskellä!
Onko uusi kirjasi suoraa jatkumoa esikoiskirjallesi Kontrasti, joka ilmestyi vuonna 2021?
”Kyllä ja ei. Kirjassa näkyy tuttu tyylini, mutta samalla pyrin aina tekemään jotain uutta – en tykkää suunnitella samaa villapaitaa kahtakymmentä kertaa. Uuden opettelu on ihan parhaita juttuja neulomisessa, ja se pitää myös oman mieleni virkeänä. Aina on jokin uusi tekniikka, jota ei ole tullut ajatelleeksi, tai mallineule, jota voi lähteä kehittelemään.
Tekniikoista uudessa kirjassa on enemmän erityyppisiä pintaneuleita kuin Kontrastissa. Myös liiviohjeita on mukana aiempaa enemmän.”
Teit kirjaa isojen elämänmuutosten keskellä: olit juuri eronnut, ostit uuden kodin, löysit rakkaudenkin. Millaista apua neulominen tuossa tilanteessa tarjosi?
“”Neulominen on aina ollut minulle tapa rauhoittua. Kun kädet tekevät toistuvaa, yksinkertaista liikettä, mieli alkaa työstää ja järjestellä asioita. Vaikka neulominen on hyvin mekaanista, se on samalla luova tila. Saatan esimerkiksi keksiä uusia neulemalleja neuloessani.
Paitsi henkistä rauhaa, neulominen antoi minulle elämänmuutosten keskellä myös taloudellista turvaa. Neulomisesta on tullut iso osa identiteettiäni, ja on hienoa, että pystyin sen avulla esimerkiksi ostamaan itselleni ja lapsilleni talon. Kun aloitin neulesuunnittelun noin 15 vuotta sitten, se oli vain harrastus, jolla ajattelin kattavani lankakulujani. Etenkin tässä elämänvaiheessa on ollut hienoa nähdä, miten neulominen on kannatellut minua.”
Kirjoitat elämänmuutoksen herättämistä tunteista myös kirjassasi. Oliko sinulle alusta asti selvää, että halusit jakaa myös tämän puolen itsestäsi?
“Ei se ollut. Pikemminkin se oli prosessi, ja kamppailin asian kanssa pitkään.
Minulle neulesuunnittelussa kaikkein vaikeimmalta tuntuu välillä neuleohjeiden nimeäminen. Kun kirjoitin kirjaa, työstin eroa ja elämäntilannettani vielä vahvasti. Siksi tuntui luontevalta antaa neuleille nimiä niiden ajatusten pohjalta, joita kävin läpi. Jossain vaiheessa mietin, että apua, pitäisikö nämä sittenkin nimetä joidenkin hiivatin puiden mukaan – mutta lopulta päätin, että mennään tällä. Koska en kirjoita päiväkirjaa, halusin saada kirjasta itselleni myös jonkinlaisen testamentin tästä aikakaudesta.
Kirjoitan kirjassa erosta ja ihmissuhteista yleisellä, universaalilla tasolla, menemättä oman elämäni yksityiskohtiin. Tiedän kuitenkin, että ihmiset voivat aina lukea asioita rivien välistä. En ole sellainen ihminen, joka kauheasti miettisi, mitä muut minusta ajattelevat, mutta tämän kirjan kohdalla mietin sitä, kokevatko he kirjaa omakseen. Siksi minua jännittää sen vastaanotto.”
Millaisia terveisiä lähettäisit niille, jotka parhaillaan käyvät läpi isoa elämänmuutosta?
”Tuntuu banaalilta sanoa, että kaikesta selviää, mutta sanonpa nyt kuitenkin! Iso elämänmuutos – ja etenkin avioero – on hirvittävän raskas prosessi riippumatta siitä, onko itse sen alullepanija vai ei. Mutta kun antaa aikaa, asiat helpottavat vähitellen.
Kannattaa myös kuunnella itseään, selvittää omat tarpeensa ja pitää niistä kiinni. Vanhenemisessa ihanaa on se, että ymmärtää syvällisemmin sellaisia asioita, jotka on nuorempanakin ehkä tiedostanut mutta ei silti kunnolla tajunnut. Minulla on nyt esimerkiksi paljon syvempi käsitys siitä, mitä tarvitsen parisuhteessa.”
Työskentelet päivätyössäsi lehtikustantamossa käsityöaiheiden parissa, ja vapaa-ajallasi teet neulesuunnittelua. Alkuperäinen ammattisi ei kuitenkaan liity käsitöihin. Kuvaile urapolkuasi lyhyesti!
”Olen yhteiskuntatieteiden maisteri ja opiskelin pääaineenani sosiaalipsykologiaa. Heti valmistumiseni jälkeen pääsin töihin Tilastokeskukseen, jossa olin 18 vuotta muun muassa projektipäällikkönä. Tein pitkään töitä tiedonkeruun kehittämisen parissa eli tutkin sitä, ymmärtävätkö ihmiset tutkimuskysymykset niin kuin tutkijat ovat ne tarkoittaneet.
Nyt olen työskennellyt kaksi vuotta tuottajana A-lehdillä, jossa vastaan käsityösisällöistä. Mietin aluksi, palanko loppuun näiden käsityöaiheiden kanssa, mutta niin ei ole käynyt – onhan tämä eräänlaista unelmatyötäni. Vastapainoksi harrastan liikuntaa ja teen muutakin kuin vain käsitöitä!”
Aiemmassa työssäsi tutkit sitä, miten ihmiset ymmärtävät asioita. Onko ymmärrettävyys sinulle tärkeää myös neulesuunnittelussa?
“”Kyllä se on. Olin hiljattain tapaamisessa, jossa oli koolla paljon neulesuunnittelijoita, ja puhuimme neulesuunnittelun eri puolista, esimerkiksi somesisältöjen tuottamisesta tai videoiden teosta. Totesin, että minun suurin intohimoni tässä ammatissa on nimenomaan ohjeiden kirjoittaminen ja se, miten tehdä niistä mahdollisimman ymmärrettäviä. Minulle on tärkeää, että ihmiset pystyvät toteuttamaan neuleen yksityiskohdat niin, että vaate näyttää juuri siltä, miten olen sen suunnitellut.
Neuleohjeiden kirjoittamiseen ei ole mitään standardia. Ihmiset ovat usein tottuneet tietyllä tyylillä kirjoitettuihin ohjeisiin esimerkiksi sen mukaan, kenen ohjeilla he ovat aiemmin neuloneet. Se vaikuttaa hirveästi siihen, miten he kokevat eteensä tulevan ohjeen.”
Olet erityisen taitava suunnittelemaan palmikko- ja pintaneuleita, mihin viittaa kirjasi nimikin, Letillä. Mikä niissä sinua kiehtoo?
”Palmikkoneuleiden kohdalla minua kiehtoo etenkin ohjeen kirjoittamisen ja sarjoittamisen haaste: miten saan tehtyä sellaisia palmikkoneuleita, jotka sopivat kaikenkokoisille ihmisille. Neulojan kannalta palmikkoneuleissa myös prosessi on ihana, ja työn edistymistä on erityisen kiinnostava seurata. Pintaneuleissa taas kiehtoo niiden meditatiivinen rytmi etenkin neuleissa, joissa neulotaan samaa pintaa koko vaatteessa.”
Neuleissasi on paljon huolella mietittyjä yksityiskohtia. Heijasteleeko tämä persoonaasi ylipäätään?
”Olen huolellinen joissakin asioissa mutta en kaikissa – eikä kaikessa tarvitsekaan olla. Minulle on kuitenkin tärkeää se, että neuleeni näyttävät siisteiltä. Ja kun maailmasta kerran löytyy sellaisia lisäys-, päättely- ja aloitustekniikoita, joilla voi saada neuleesta viimeistellyn näköisen, niin mielelläni käytän niitä.
Toisissa asioissa osaan olla itselleni myös armollinen. Parhaillaan esimerkiksi neulon huivia vuorotellen yhdessä 15-vuotiaan poikani kanssa, ja se on täynnä virheitä, mutta eivät ne minua haittaa. Neuleohjeita kirjoitettaessa taas päämääränä on totta kai virheettömyys, mutta vaikka ohjeita kuinka oikolukisi, niihin saattaa silti jäädä jotain. Senkin olen oppinut hyväksymään.”
Miten luontaista neulomisen matemaattinen puoli sinulle on?
”Lapsena matikka oli yksi lempiaineistani koulussa, ja myös neulesuunnittelussa tykkään ratkaista matemaattisia ongelmia. Neulomiseen liittyvä matikkahan on lopulta hyvin yksinkertaista: pelkkää plus-, miinus-, jako- ja kertolaskua sekä vähän yhtälönratkaisua.
Oma prosessini menee niin, että sarjoitan aina neuleen kaikki koot ennen kuin alan neuloa. Musta tuntuisi nurinkuriselta sellainen suunnittelutapa, että ensin tekee neuleen ja vasta sitten antaa sen jollekin toiselle sarjoitettavaksi. Sekin on toki ihan mahdollista, mutta itse tykkään ensin miettiä, että kaikki yksityiskohdat varmasti toimivat kaikissa ko’oissa.”
Oletko itse käyttänyt jotain uuden kirjasi neuleista erityisen paljon?
”Minulla on sellainen tapa, etten juurikaan käytä neuleitani, ennen kuin ne on julkaistu. Mutta uskon käyttäväni paljon esimerkiksi Spell- ja Flutter-paitoja, ja talvella varmasti myös huiveja ja pipoja.
Ehdoton ykkössuosikkini kirjasta on kuitenkin pitsineuletakki Gentle Longing. Vaikka minulla on aina tosi tarkka kuva vaatteesta päässäni ennen sen valmistumista, tämän takin kohdalla itsekin yllätyin, että tulipas siitä kiva! Takissa on moderni, väljä istuvuus, ja se on tosi monikäyttöinen: rento mutta juhlava. Käytän sitä varmasti paljon sekä töissä että juhlissa.”
Mitä toivot kirjasi antavan lukijoilleen?
”Tietysti palkitsevuuden tunteita sitten, kun työ valmistuu. Mutta myös neulomisen iloa ja ihania neulehetkiä. Itselleni prosessi on se juttu – välillä melkein harmittaa, kun jokin työ loppuu! Yritänkin aina suunnitella niin, että itse neulominen olisi miellyttävä kokemus.”
Teksti: Maija Kangasluoma
Kuvat: Jonna Helin, Riikka Kantinkoski, Meiju Kallio
Lisätietoa: