Nopea toimitus
Alexandria Masse ”On hauska luoda isoa ja näyttävää”
Kuvakollaasissa nuori nainen istuu tai makaa suuren, punavalkoisen virkatun tekstiilin päällä, joka on täynnä kirjoitusta. Englanninkielisen Instagram-julkaisun kuvateksti julistaa: Tämä teos kommentoi vapautta, kehollista itsemääräämisoikeutta, tietoon perustuvaa suostumusta ja sitä, kuinka naisten oikeuksien puolesta on taisteltu sitkeästi – vuosien ajan.
Teoksen nimi on Birth Control Tapestry, ja se on 25-vuotiaan kanadalaisen tekstiilitaiteilijan Alexandria Massen viraalihitiksi noussut projekti. Alexandrian pääasiallinen tekniikka on virkkaus: langalla ja koukulla hän luo suuria, veistoksellisia teoksia ja seinävaatteita. Tällä kertaa hän virkkaa – sanasta sanaan – ehkäisypillereidensä mukana tulevaa pakkausselostetta. Nyt Alexandria on käynyt läpi kuudesosan tekstistä ja käyttänyt 77 kerää lankaa. Työ painaa lähes kahdeksan kiloa, ja sen olisi tarkoitus valmistua neljässä vuodessa.
Vaikka teos on herättänyt kommentteja myös ihmisiltä, jotka ovat kärsineet hormonaalisen ehkäisyn sivuvaikutuksista, Alexandrian päätarkoitus on herättää keskustelua naisten lisääntymisterveydestä ja siihen liittyvien palvelujen saatavuudesta.
”Halusin luoda projektin, joka kiteyttäisi ajan, jota parhaillaan elämme. Yhdysvalloissa näemme aborttikieltoja, ja monissa maissa hallitukset leikkaavat lisääntymisterveyspalvelujen rahoitusta niin, että niiden saaminen on hyvin vaikeaa. Käymme kirjaimellisesti samoja keskusteluja kuin sata vuotta sitten. Siksi halusin tehdä teoksen, joka on niin suuri, ettei sitä voi sivuuttaa.”
Alexandria tunnetaan värikkäistä ja usein leikkisistä luomuksistaan, ja poliittisen viestin välittäminen sosiaalisen median kautta (hänellä on Instagramissa yli 273 000 seuraajaa) on hänelle jotain uutta. Alexandria kuitenkin näkee kaikessa taiteessaan läpileikkaavan feministisen teeman.
”Uskon, että jo pelkästään käsityön ja tekstiilien parissa työskentely tekee lähestymistavasta feministisen.”
Ajautumalla taiteilijaksi
Alexandria on kotoisin Windsorista Ontariosta, pienestä kanadalaiskaupungista, joka sijaitsee joen toisella puolella Yhdysvaltain Detroitista. Työväenluokkaisessa kaupungissa moni ansaitsee elantonsa autoteollisuudessa. Alexandrian äiti on ammatiltaan opettaja ja isä on tehnyt uransa politiikan parissa. Vaikka vanhemmat eivät työskennelleet luovalla alalla, he rakastavat taidetta, ja lomilla perhe pyrki aina käymään taidenäyttelyissä.
”Vietin lapsena paljon aikaa isoäitieni kanssa, jotka olivat taitavia käsitöissä – he olivat perheeni taiteilijoita. Molemmat isoäitini olivat maahanmuuttajia, ja ensimmäinen asia, jonka kantonilainen poponi osti muuttaessaan Kanadaan, oli ompelukone. Oli todella vaikuttavaa nähdä, miten hän loi jotain tyhjästä, ja opin käytännössä ompelemaan seuraamalla häntä.”
Alexandria rakasti tehdä itselleen vaatteita, ja hän ajatteli päätyvänsä muotialalle. Tekstiilitaiteilijaksi hän ajautui vähän vahingossa. Alexandria opiskeli tekstiili- ja muotisuunnittelua Nova Scotiassa Kanadan itärannikolla, kun koronapandemia iski. Hän osallistui parhaillaan kudontakurssille, ja kun opetusta peruttiin tai siirrettiin verkkoon, Alexandrian käsiin jäi valtava määrä lankaa. Hän asui yksin ja tunsi olonsa eristäytyneeksi.
”Ajattelin vain, että okei, minulla on kuitenkin kasa virkkuukoukkuja. Käytin siis kaiken tuon ylimääräisen ajan ja sosiaalisen elämän puutteen asioiden luomiseen ja liityin verkkoyhteisöön. Se auttoi minua todella paljon.”
Alexandria jakoi projektejaan ja työprosessiaan sosiaalisessa mediassa. Sen myötä ihmiset alkoivat tilata häneltä teoksia ja tarjota työmahdollisuuksia.
”En herännyt yhtenä aamuna ja ajatellut, että haluan taiteilijaksi; tiesin haluavani luovan työn, mutta työ ikään kuin loi itse itsensä. Monet ihmiset kirjoittavat tai tanssivat ilmaistakseen itseään, mutta minulle paras tapa ilmaista itseäni on luomieni asioiden kautta. Se on minun ääneni, tapani kommunikoida maailman kanssa.”
Suurta ja näyttävää
Monet Alexandrian teoksista ovat värikkäitä, veistoksellisia ja mittakaavaltaan suuria – ja juuri sitä hän rakastaa.
”Kun ajattelee tekstiilejä ja käsitöitä, mieleen tulevat usein pienet esineet. Minusta on hauska kääntää ajatus päälaelleen, luoda jotain absurdin isoa ja näyttävää.”
Vaikka Alexandria myös ompelee ja neuloo, virkkaus on hänen tärkein ilmaisuvälineensä: sillä saa aikaan vahvan, kiinteän pinnan, ja työ etenee nopeasti. Alexandria on erittäin tarkka väreistä, ja hän värjää suurimman osan langoistaan itse. Hänen veistoksensa rakentuvat paloista, jotka liitetään yhteen kuin rakennuspalikat.
Monet hänen teoksistaan käsittelevät henkilökohtaista identiteettiä, ja hän ammentaa inspiraatiota arjen pienistä asioista. Hän on esimerkiksi tehnyt sarjan takapihaltaan löytämistään hyönteisistä – ottanut jotain pientä ja kovaa ja muuttanut sen suureksi ja pehmeäksi.
”Saan inspiraatiota myös lapsuudestani ja siitä, miten näin maailman lapsena: kaikki oli niin suurta, fantastista ja upeaa. Nostalgialla on minusta hauska leikitellä, ja lapsenomainen ihmettely on iso teema työssäni.”
Alexandrian aasialaiset juuret ja kokemukset toisen polven maahanmuuttajana vaikuttavat myös hänen työhönsä. Hänen äitinsä suku on kotoisin Hongkongista, ja sikäläinen kulttuuri on vahvasti läsnä perheen elämässä. Alexandrian isovanhemmat omistivat kiinalaisen ravintolan, ja hän tekeekin usein teoksia, jotka liittyvät ruokaan ja paikkoihin, joihin kokoonnutaan yhdessä.”
Värjäysprosessi muistuttaa ruoanlaittoa, joten ajattelen taustani näkyvän työssäni myös siten. Käytän usein höyrystintä värjätessäni, ja kun höyrytän pieniä, virkattuja palasiani, ne näyttävät vähän dumplingeilta! Tai kun heitän lankaa kattilaan, tuntuu kuin keittäisin nuudeleita. Siinä mielessä yhteys on aika kirjaimellinen.”
Itsenäinen & kaupallinen
Itsensä elättäminen nuorena, uransa alussa olevana taiteilijana ei aina ole helppoa. Alexandrialle se on ollut mahdollista vain luomalla omaa polkua sosiaalisessa mediassa. Itsenäisen taiteen tekemisen ja gallerianäyttelyiden lisäksi hän tuottaa sisältöä, tekee videoita ja toteuttaa yhteistyöprojekteja yritysten kanssa.
”Taiteilijana toimiminen on melkoinen etuoikeus: ainoat omanikäiseni kokopäiväiset taiteilijat Kanadassa, jotka tunnen, ovat sellaisia, joilla on varakas tausta. Ilman tätä ‘artfluencer’-työtä verkossa minun ei olisi mahdollista olla taiteilija. Mutta koen kaupallisen työn oikeastaan virkistävänä – on mukavaa työskennellä välillä niin, että on selkeät raamit ja deadline.”
Alexandria joutuu jatkuvasti myös haastamaan ennakkokäsityksiä käsityöstä ja tekstiiliiteesta.
”Monet pitävät sitä vähäarvoisempana taidemuotona, mikä on turhauttavaa ja surullista. Tekstiilitaiteella on rikas historia, ja on kaunista, että käsityöperinteet siirtyvät eteenpäin äideiltä tyttärille. Koen kuitenkin, että tekstiilitaidetta arvostetaan jatkuvasti enemmän, ja on ollut hienoa nähdä sitä viime aikoina taidenäyttelyissä.”
Monet naistaiteilijat ovat vaikuttaneet Alexandrian työhön: esimerkiksi amerikkalainen Barbara Kruger, joka työskentelee suurten ja näyttävien tekstien parissa. Alexandria rakastaa hänen teoksiaan, jotka tuntuvat kuin pysäytyskuvilta ajasta. Yhdysvaltalainen tekstiilitaiteilija Kendall Ross, joka tunnetaan nimellä I’d Knit That, on suunnilleen samanikäinen kuin Alexandria ja tärkeä vertaistuki. Alexandria rakastaa myös muotia; yksi hänen suosikeistaan on englantilainen muotisuunnittelija Zandra Rhodes, jonka hän tapasi tapahtumassa, jossa he molemmat olivat puhujina.
”Minua inspiroi valtavasti se tapa, jolla hän elää elämäänsä ja säilyttää hauskuuden kaikessa. On niin helppoa vajota synkkyyteen maailman tilanteen takia, etenkin kun tekee taidetta poliittisista aiheista.”
”Hauska” on sana, joka toistuu säännöllisesti Alexandrian puheessa, kertoipa hän lapsuudestaan tai rakkaudestaan kirkkaisiin väreihin. Ei siis ole yllätys, että juuri se on myös asia, jota hän eniten rakastaa taiteilijan työssä.
”On todella tärkeää tehdä asioita, jotka tuovat maailmaan iloa.”
TEKSTI: MAIJA KANGASLUOMA
KUVAT: ASHLEY CLINE-PARÉ
Juttu on julkaistu alun perin Laineen erikoisnumerossa Virkataan! Numero 2.
