Nopea toimitus
Leeni Hoimela poimii neuleisiinsa muodin parhaat palat
Leeni Hoimela on tämän hetken suosituimpia suomalaisia neulesuunnittelijoita, joka tunnetaan tinkimättömästä tyylitajustaan ja klassisen kauniista neulemalleistaan. Leeni on julkaissut useita neulekirjoja, joista uusin ilmestyi tänä syksynä. Skandityyliä-kirjan ohjeet yhdistelevät pohjoismaisen tyylin parhaimpia puolia: mukana on ajattomia neulemalleja, ylellisiä materiaaleja, leikkisyyttä ja käytännöllisyyttä.
Pyysimme Leeniä kertomaan lisää suunnittelutyöstään – ja jakamaan hieman tyylivinkkejään!
Millainen on ollut matkasi neulojana?
”Tajusin hiljattain, että olen neulonut ainakin 40 vuotta – muistan, että minulla oli jo kolmannen luokan luokkakuvassa ylläni itse tehty neonpinkki pörröneule. Eli kun asiaa ajattelee, niin neulomisen on pakko olla pitkäaikaisin rakkauteni.
Pahin neulepimahdukseni alkoi 15 vuotta sitten, jolloin huomasin ilmestyväni joka viikko töihin uudessa villapaidassa. Olin silloin töissä uutismediassa, jossa työ oli hyvin abstraktia ja hektistä. Neulominen tarjosi täydellistä vastapainoa uutiskilpailulle. Aluksi neuloin muiden ohjeilla, mutta hyvin pian aloin suunnitella omiani. Elämänasenteeni on aina ollut sellainen, että mietin kaikesta: ’Voiko se olla niin vaikeaa’. Ja aika nopeasti ymmärsin, ettei neulesuunnittelu niin hirveän vaikeaa ollutkaan.”
Mikä saa neuleesi erottumaan toisten suunnittelijoiden työstä?
”En osaa sanoa! Tätä pitäisi kysyä joltakulta muulta, sillä ihmiset kyllä usein sanovat, että ’tämä näyttää ihan sulta’ tai ’tiesin heti, että tämä on sun tekemä’.
Suunnittelen moderniin kaupunkipukeutumiseen tarkoitettuja neuleita. Lähtökohtani on tehdä klassisia vaatteita, joissa pitää olla jokin käänteentekevä juju. Tykkään hirveesti yksityiskohdista mutta yritän ajatella, että less is yes – se yksi yksityiskohta riittää, eikä minun tarvitse tunkea kaikkea osaamistani yhteen neuleeseen.”
Kirjasi nimi on Skandityyliä – Ajattomia ohjeita nykyneulojalle. Mitä pohjoismainen tyyli sinulle tarkoittaa?
”Oikeastaan ei ole olemassa yhtä ainoaa pohjoismaista tapaa pukeutua, vaan kaikilla mailla on omat tyylinsä. Suomalaiset esimerkiksi rakastavat harmaata, arvostavat mukavuutta eivätkä halua tehdä numeroa itsestään. Suomessa vaatteisiin kulutetaan vähemmän rahaa kuin naapurimaissa, mutta toisaalta kun jotain ostetaan, se saa olla laadukasta. Suomalainen klassikkovaate on laadukas musta villakangastakki, jota käytetään kymmenen vuotta putkeen! Toki meillä on myös Marimekon kuosit ja rakkaus tasaraitaan, mutta ennen kaikkea tyyliämme määrittää sellainen arjen järkevyys.
Sitten taas ruotsalaiset – no, heillähän on kuninkaallisensakin, ja he rakastavat krumeluuria niin pukeutumisessa kuin arkkitehtuurissakin. Kaikki tietävät Stockholm stylen ja old money -estetiikan vaaleine palmikkopaitoineen ja ylellisine pörröneuleineen. Ja silti samalla pukeutuminen on aika rentoa: Tukholmassa voi hyvin yhdistää toisiinsa villapaidan, juoksuleggingsit, lenkkarit ja pitkän takin.
Tanskalaiset taas ovat sellaisia hulluttelijoita. He ovat pohjoismaisista pukeutujista ehkä eniten chic, mutta samalla tanskalaisessa tyylissä on leikkisyyttä, ehkä jopa epätäydellisyyttä. Heillä on uskomaton taito yhdistellä asioita huolettomasti ja näyttää aina hyvältä.
Sinänsä siis pohjoismaisuus voi tarkoittaa hyvin eri asioita. Mutta samalla tavalla minustakin on ihanaa, ettei joka päivä tarvitse olla sama ihminen. Välillä voi sulautua seinään ja välillä olla posh.”
Mitkä ovat sinulle rakkaimpia kirjasi neuleista?
”Suosikkejani on oikeastaan kolme. Ensinnäkin valkoinen palmikkoneule Victoria, joka on nimetty Ruotsin kruununprinsessan mukaan. Mielestäni valkoisia palmikkoneuleita voisi tehdä vaikka 30 vuodessa, ja ne ovat silti aina erilaisia!
Toinen paita, jossa haluaisin melkein asua, on burgundinpunainen Madeleine – sekin muuten nimetty Ruotsin prinsessan mukaan. Sen nappaan päälleni enempiä ajattelematta, ja juuri sellaisia ovat arjen parhaat luottovaatteet.
Kolmas suosikkini on pörröinen Sanna-neule. Se kohottaa irti arjesta, ja se kannattaa pukea päälleen silloin, kun itsellä on vähän valju olo. Mistään paidasta en ole saanut niin paljon kehuja kuin Sannasta. Se taas on saanut nimensä eräältä meidän omalta ’kuninkaalliseltamme’.”
Miten neuleitaan oppisi yhdistelemään arjessa niin, että ne eivät jää vain kaappiin pölyttymään?
”En niinkään haluaisi antaa vinkkejä vaatteiden yhdistelyyn. Sen sijaan neuvoisin miettimään jo ennen neulomisen aloittamista, millaisia neuleita sinulla on kaapissasi ja mitä niistä olet oikeasti käyttänyt. Neulominen on kallis ja aikaa vievä luksusharrastus, ja siksi aikansa ja rahansa kannattaa käyttää sellaisiin vaatteisiin, joita käyttää harva se päivä. Itse esimerkiksi – ja tämä on ehkä epäsuosittu mielipide – en pidä raidoista. Vaikka niiden neulominen on kiehtovaa, en tee enää itselleni raitapuseroita, koska olen huomannut, etten koskaan pue niitä päälleni.
Kannustaisin siis olemaan reippaasti sellainen kuin olet. Siinä ei ole mitään väärää, jos ei halua muuttua. Totta kai minustakin on ihana kokeilla uutta, mutta teen sitä ensin pienemmissä neuleissa, kuten pipoissa, sukissa tai lapasissa, ja tunnustelen, tuleeko minun käytettyä niitä.
Kirjassani tärkeää on myös ajatus, että samoja neuleita voi neuloa eri materiaaleista. Kun esimerkiksi kesätopin neuloo tuhdimmasta villasta, siitä tulee talveksi villaliivi, jonka voi pukea poolopaidan päälle. Neuleohjeet ovat kuin reseptejä; vaihda vain raaka-ainetta ja katso, mitä tapahtuu!”
Mitkä neuleet ovat oman vaatekaappisi kulmakiviä?
”Mustat poolot ja valkoiset palmikkopaidat. Ja ehdottomasti niin sanottu funnel neck, eli noin kymmenen sentin pituinen puolikorkea poolokaulus. Se on paitsi elegantti, myös käytännöllinen – talvella se lämmittää, mutta jos korkea kaulus alkaa ahdistaa sisälle tullessa, sen voi yksinkertaisesti kääntää kaksin kerroin sisäänpäin.”
Mistä saat inspiraatiota työhösi?
”Saanko sanoa, että vaatekaupoista?” (nauraa.) ”Minähän siis rakastan muotia: luen muotilehtiä, katson muotinäytöksiä ja seuraan, miten trendit jalkautuvat myöhemmin vaatekauppoihin. Kyse ei ole siitä, että haluaisi kopioida sitä, mikä on muodissa. Sen sijaan ideat ja inspiraatio jalostuvat miettimällä, mitkä muodissa ovat niitä elementtejä, jotka kiinnostavat neulojaa. Mitkä niistä ovat tehtävissä ja mitkä taas niin vaikeita, että ne kannattaa jättää catwalkeille?
Uskon, että ihmiset haluavat neuloa sellaisia vaatteita, joita ostaisivat kaupastakin. Siihen perustuu koko oma neulesuunnitteluni.”
Mikä sinulle neulesuunnittelussa on nautinnollisinta? Entä haastavinta?
”Oikeastaan yksi ja sama asia eli ongelmanratkaisu. Ehkä siksi tykkään hirveesti neuloa palmikoita – niissä on jotain älyllisesti kiinnostavaa, ja on nautinnollista katsoa, kun neulepinta lähtee elämään.
Mietin paljon sitä, millaisia ohjeita neulojat tahtovat lukea. En esimerkiksi halua tehdä kymmenelle koolle kymmentä eri ohjetta saman ohjeen sisään niin, että lukiessa joutuu jatkuvasti hyppimään paikasta toiseen. Siksi suunnittelussa täytyy tasapainoilla sen kanssa, mitkä neuleessa ovat ne tärkeät kohdat, jotka muotoilen joka kokoon eri tavalla, ja mitkä taas ne kohdat, joissa parilla silmukalla ei ole mitään merkitystä. Palkitsevinta on, kun homma menee juuri niin kuin olin ajatellut. Ja toisaalta myös pettymys on aivan hirveä, kun luulee laskeneensa oikein mutta lopputulos ei täsmääkään.”
Anna jokin matkatärppi Pohjoismaihin! Minne neulojan kannattaisi täällä suunnata?
”Kööpenhaminassa on ihan tolkuttomasti hyviä lankakauppoja: esimerkiksi Nørreportin aseman lähellä sijaitseva Uldstedet, joka on Gepard Garn -lankamerkin perustajan Sus Gepardin liike. Majoitun Köpiksessä aina samassa hotellissa, joka sijaitsee Uldstedetin vieressä, ja lankakaupassa vierailun jälkeen minulla on tapana mennä Torvehallerneen eli läheiselle ruokatorille. Se on sellaista rentoa chillailua. Ja totta kai Kööpenhaminassa myös Knitting for Oliven liike on pyhiinvaelluskohde monelle neulojalle.
Kööpenhaminassa tulee vastaan todella paljon ihmisiä itse neulotuissa puseroissa, ja niistä on hauska ottaa kuvia. Myös värien käyttö on Kööpenhaminassa erilaista ja inspiroivaa.”
Neulesuunnittelun lisäksi sinulla on päivätyö Suuren Käsityölehden päätoimittajana. Millaisia asioita teet vastapainoksi käsitöille?
”Juokseminen on minun tapani nollata päätä. Yleensä noin 32 minuutin kohdalla juoksumatolla saavutan sellaisen flow-pisteen, jossa huomaan, etten ajattele yhtään mitään. Urheilu on myös tapani ratkaista asioita – saatan juostessa tuijottaa sitä yhtä pistettä seinässä ja yhtäkkiä tajuta, kuinka jokin pitsikuvio tulee tehdä.
Voisi siis sanoa, että juoksu on ikään kuin minun neulontani!”
TEKSTI: MAIJA KANGASLUOMA
Lue lisää:
