Nopea toimitus
Olga Fahim: ”Sarkasmi on minun tapani selvitä maailmassa”
Olga Fahim saattaa hyvinkin olla neulemaailman hauskimpia hahmoja, mutta itse hän ei pidä itseään erityisen huvittavana: hänen mukaansa hän on ”ihan tavallinen ihminen, joka on joskus hauska internetissä”.
”Olen yhä yllättynyt, että halusitte haastatella minua. Eikö teillä ole muita ihmisiä, joita voisitte kysyä?”
Mutta jokainen, joka on törmännyt Gotham Knits -nimellä tunnetun ukrainalais-amerikkalaisen Olgan videoihin sosiaalisessa mediassa, tietää, että hänessä on jotain erityistä. Maailmassa, jossa neulomista ja muita käsitöitä ei ehkä yleensä pidetä erityisen hauskoina aiheina, Olga ollut edelläkävijä koomisen neulesisällön luomisessa.
Hän osaa tehdä teräviä huomioita meistä neulojista ja tavastamme olla maailmassa – ja muuttaa ne videoiksi, jotka keräävät kymmeniä tuhansia katselukertoja. Kuten video, jossa hän listaa asioita, joita on viime aikoina käyttänyt silmukkamerkkeinä (mukaan lukien legopalikka, klemmari ja teesiivilä), tai 30. joulukuuta tehty postaus, jossa hän kertoo päättäneensä lopettaa langan ostamisen loppuvuodeksi (”Ajatelkaa, kuinka paljon rahaa säästän!”).
Olga, 40, asuu New Yorkin Brooklynissa miehensä, 13- ja 12-vuotiaiden lastensa sekä kissansa kanssa. Hänen päätyönsä on tuottaa sosiaalisen median sisältöä sekä itselleen että eri yrityksille, minkä ohessa hän toisinaan suunnittelee myös huiviohjeita.
Musta huumori on aina ollut osa Olgan persoonaa, ja lapsena se välillä aiheutti hänelle hankaluuksia.
”Muistan, kuinka äitini sanoi minulle: ’Sinun täytyy olla mukavampi, et voi puhua noin aikuisille.’ Olen vain hyvin sarkastinen – se on minun tapani selvitä maailmassa”, Olga sanoo.
AIKUISTEN AMMATEISSA
Kun Olga tapaa muita neulealan ihmisiä, hänestä on hauska kysyä heiltä, mitä he tekisivät, jos tämä ei olisi heidän työnsä. Useimmat neulesuunnittelijat eivät esimerkiksi ole opiskelleet neulesuunnittelua, vaan heillä on takataskussaan jokin ”aikuisten ammatti”. Sama pätee Olgaan: hän on opiskellut psykologiaa (vaikkei ole tehnyt päivääkään töitä psykologina) ja työskennellyt kotimaassaan Ukrainassa talouslehdessä sekä New Yorkissa floristina – ja mielestään hänestä voisi tulla myös loistava rikosetsivä!
”Kun mainitsen ihmisille, että minulla on psykologian tutkinto, he usein vastaavat: ’Ai on vai?’ Tuntuu, että ihmiset ajattelevat minun alkaneen tehdä hauskoja videoita, koska en keksinyt muutakaan.”
Olga kasvoi Ukrainassa, jossa hänen äitinsä omisti matkatoimiston, joten perhe matkusteli paljon – 20-vuotiaana Olga oli jo käynyt noin 25 eri maassa. Valmistuttuaan hän halusi muuttaa ulkomaille ja päätyi asumaan perhetutun luo New Yorkin osavaltion pohjoisosaan. Kun hän sai työtarjouksen kukkakaupasta, hän tarttui siihen.
”Sitten liityin kuntosalille, ja ensimmäisellä kerralla tapasin siellä nyrkkeilyvalmentajana toimineen mieheni. Meillä synkkasi heti, ja menimme naimisiin ehkä kolme viikkoa tapaamisemme jälkeen. Siitä on nyt 17 tai 18 vuotta, enkä vain koskaan palannut takaisin.”
VAUVOISTA GOTHAMIIN
Neulomisesta tuli isompi osa Olgan elämää, kun hän sai kaksi lastaan hyvin lyhyellä aikavälillä. Hän oli tottunut käymään töissä, ja nyt hänestä tuntui, ettei hän tehnyt oikein mitään itseään varten – hän oli vain äiti, vaimo, kokki ja autonkuljettaja.
”Ja se oli todella vaikeaa, koska en tiennyt, kuka olin noiden roolien lisäksi.”
Olgalla oli ystävä, joka harrasti ompelua, ja tämä kehotti häntä miettimään, mikä oli ennen tuottanut hänelle iloa. Olga oli oppinut lapsena monia käsityötekniikoita ja rakastanut niitä — Ukrainassa käsitöitä opetettiin koulussa, ja hänen isoäitinsä olivat myös käsityöihmisiä. Nyt hän meni nettiin, selasi lankavalikoimia (jotka olivat aivan erilaisia kuin hänen lapsuudessaan, jolloin vaihtoehdot olivat Olgan mukaan ”lampaanvilla ja toinen lampaanvilla”) ja lisäsi ostoskoriin kaiken, mistä piti.
”Loppusumma oli noin 75 dollaria, mikä oli silloin iso raha perheemme budjetissa. Muistan sanoneeni miehelleni: ’Luota minuun: joko tämä jää tähän, enkä enää koskaan mainitse asiaa, tai sitten tästä tulee jotain hyvää.’ Olen kiitollinen, että hän vain sanoi: ’Tee mitä haluat.’ Toki nyt kun mietin sitä 75 dollaria, niin sillä saa ehkä kaksi vyyhtiä lankaa…”
Tuohon aikaan Olgalla oli Instagram-tili nimeltä What About Baby, jossa hän julkaisi raskaus- ja vauva-aiheista sisältöä, mutta pian neulominen jyräsi vauvat. Nimi Gotham Knits, jota hän käyttää Instagramissa ja TikTokissa, tuli tuolloin pyörineestä Gotham-tv-sarjasta, jonka tumma estetiikka viehätti Olgaa. Huumori tuli mukaan melkein vahingossa. Kerran Olga neuloi autossa miehensä ajaessa, ja hänen piti kertoa, mistä liittymästä kääntyä – mutta sen sijaan hän laski silmukoita.
”Nauroimme sille, mutta sitten ajattelin: ’Tämä olisi oikeastaan hauska juttu julkaistavaksi netissä, koska olen varma, että muille on käynyt samoin.’ Se video sai noin 300 000 katselukertaa, ja siitä tuli yksi ensimmäisistä viraalihiteistäni”, Olga kertoo. ”Silloin, vuonna 2021, käsitöihin liittyvää humoristista sisältöä ei juuri ollut – lähinnä tutoriaaleja, neuleohjeita ja suunnittelijoita. Nykyään tuntuu, että kaikki tekevät hauskaa sisältöä, enkä oikein tiedä, mitä ajatella siitä. Ei kaikkien tarvitse olla hauskoja.”
KAIKKIEN LEMPIAVIOMIES
Ideat Olgan videoihin voivat tulla monesta suunnasta: arkisista havainnoista, elokuvakohtauksista, jotka voisivat toimia neulomiskontekstissa, tai hauskasta lauseesta, joka jää pyörimään mieleen. Katsojien suosikkeja ovat kuitenkin yleensä aina ne videot, joissa hänen miehensä on mukana – kuten se, jossa mies nostaa Olgan neuleen sohvalta, pudottaa vahingossa silmukat puikoilta ja hiipii tiehensä.
”Hän ei ole mikään suuri sosiaalisen median ystävä, joten yleensä vaaditaan noin kuukauden suostuttelu, jotta saan hänet mukaan videolle – ja vielä niin, että hän on siinä oikeasti hyvällä tuulella eikä vain mökötä!”
Yksi vaikeimmista kysymyksistä Olgalle on se, mitä hän toivoo ihmisten saavan hänen sisällöistään. Se on asia, jota hän ei juurikaan mieti. On kaksi aihetta, joista hän ei halua puhua – ei omalla sivullaan eikä tässä haastattelussa – ja ne ovat politiikka ja uskonto. Muuten hän tekee somea, koska se on hänelle itseilmaisun väylä.
”Toivon kyllä, että kaiken sen keskellä, mitä maailmassa juuri nyt tapahtuu, ihmiset voivat tulla sivulleni ja nauttia hetken käsitöiden hauskasta puolesta. Mutta teenkö sisältöjä tietoisesti juuri tämä tavoite mielessäni? En – teen niitä, koska ne tuovat minulle iloa. Ja jos ne tekevät myös muut iloiseksi, vielä parempi.”
Joskus Olgaa huolestuttaa, miten hänen vitsinsä tulkitaan – oman huumorin suodattaminen ei ole hänen vahvimpia puoliaan. Siksi hänellä on ystävä, jota hän kuvailee ”vitsiensä tekniseksi editoriksi”. Tämä käy hänen ideansa läpi etukäteen.
”Joskus lähetän ystävälleni jotain ja kysyn: ’Voinko sanoa näin?’ ja hän vastaa joko ’Et’ tai ’Voit, mutta näin muotoiltuna.’ En halua joutua vaikeuksiin!”
RIITTÄVÄSTI NEULOMISAIKAA
Sisällöntuotanto ei ehkä ollut työ, jonka Olga olisi alun perin itselleen valinnut, mutta nyt hän rakastaa sitä: hän nauttii paitsi videoiden kuvaamisen ja editoimisen luovasta puolesta, myös siitä, että voi työskennellä kotoa käsin ja viettää paljon aikaa lastensa kanssa – ja tietenkin neuloa. Ahdistuneisuuteen taipuvaisena ihmisenä neulominen rauhoittaa häntä ja tasapainottaa hänen oloaan.
”On päiviä, jolloin neulon kahdeksan tuntia, ja päiviä, jolloin neulon hädin tuskin 45 minuuttia. Ne eivät ole hyviä päiviä. Sanoisin, että mielenterveyteni ja koko perheen onnellisuuden kannalta minun pitäisi neuloa vähintään tunti päivässä. Ja jos halutaan kaikkien olevan erittäin onnellisia, vähintään kolme tuntia.”
Olgalla on teoria työn ja perhe-elämän yhdistämisestä: jos sinulla on liuta velvollisuuksia – kuten työ, vanhemmuus, kodin hoitaminen, neulominen ja sosiaaliset suhteet – ja haluat kaiken olevan samalla tasolla, se onnistuu vain, jos tuo taso on nolla. Muuten joka päivä on pakko priorisoida jotakin osa-aluetta.
”Yhtenä päivänä teen paljon töitä enkä juuri ehdi neuloa, ja illallinen tilataan kotiin. Seuraavana päivänä olen kotona, joten voin kokata, leipoa ja neuloa. Sitten tulee viikonloppu ja perheaikaa. Olen oppinut kantapään kautta, ettei kaikkea kannata yrittää mahduttaa yhteen päivään. Yritän kehittyä siinä, että olen läsnä hetkessä.”
INTROVERTIT KÄSITYÖIHMISET
Joskus ihmiset, jotka tapaavat Olgan kasvotusten, odottavat hänen olevan kuplivan iloinen ja ulospäinsuuntautunut persoona. Todellisuudessa näin ei ole, hän sanoo.
”Lempivärini on musta, enkä erityisesti pidä ihmisistä tai puhumisesta. Kaikki se, mikä minussa on iloista ja kuplivaa, päätyy internetiin, jotta synkkä persoonani säilyy koskemattomana”, Olga sanoo. ”Olen onnekas, että ihmiset, joiden kanssa työskentelen – ja uskon, että useimmat käsityöihmiset ovat tällaisia – ovat introvertteja. Meille riittää, että teemme hiljaa käsitöitä vierekkäin. Mutta olemme sisäisesti hyvin onnellisia.”
Lopuksi Olga saa vielä kertoa yhden lempivitseistään (jota kaikki eivät hänen mukaansa oikein ymmärrä). Se menee näin:
”Mies on työhaastattelussa, ja lopuksi häneltä kysytään: ’Onko sinulla erityistaitoja?’ Hän kaivaa esiin täytetyn pesukarhun ja sanoo: ’No, yksi harrastuksistani on eläinten täyttäminen.’ Ja sitten pesukarhu sanoo: ’Ja toinen on vatsastapuhuminen.’”
Naurattaako? Siinä tapauksessa sinulla saattaa olla samanlainen huumorintaju kuin neulemaailman hauskimmalla ei-niin-hauskalla ihmisellä.
TEKSTI: MAIJA KANGASLUOMA
KUVAT: HANNAH SCHWEISS & JONNA HELIN
Juttu on julkaistu alun perin Laineen numerossa 29.
